Pudotus maanpinnalle

Kiitän ja kumarran niin syvään kuin pyöreältä mahaltani pystyn, nimittäin kauniista onnitteluistanne. Valmistelen hissukseen ensi viikon kirjajuhlaani. Kirjoista tosin ei ole vielä näkynyt häivähdystäkään, mutta olen luottavainen. Eilen leivoin kaksi unelmatorttua; kaksi on jo pakkasessa odottamassa. Ajattelin symboliikan lisäksi helppotekoisuutta. Tortut vaan rinnakkain vadille pötköttämään ja kermaa päälle. Tänään tosin luin täälät netistä, että rahkasta on pulaa kaupoissa ja sitähän oli tarkoitus sotkea vispikretan joukkoon.
Muukin tarjoilu on tekemistä vaille valmista, mutta niistä kerron myöhemmin.

Siivoskelin tänään, kun kylmänä sadepäivänä ei päässyt pihaakaan laittamaan. Mittari näytti päivällä vain yhdeksää astetta. Huomenna on varmaan etsittävä jostain kumisaappaat jalkaan ja tarvottava tutkimaan kasvihuoneen tilannetta. Kukkii meillä sentään joku muukin kuin vuorenkilpi, mutta en ole nyt liikkunut kameran kanssa pihalla. Omenapuussa, siinä vanhemmassa, on runsaasti nuppuja eivätkä uudetkaan vielä ole kuolleet. Samoin istuttamani kaksi vaahteraa näyttää oikein virkeiltä: Japanin verivaahtera ja Mongolian vaahtera.

Hevoskastanjaan ja tammeen on ilmestynyt nuppuja, tuomipihlajat kukkivat ja naapurin pellon takalaidoilla olevat isot tuomet näyttävät olevan kukassa nekin.

Sateen lisäksi tuli toinenkin pudotus maanpinnalle.Isäntä kävi sydäntutkimuksissa. Sydämen suhteen ei mitään uutta eikä hälyttävää. Sen sijaan lääkäri totesi toisen tutkimuskohteen, jota piti vakavana tai ainakin nopeasti selvitetävänä. En nyt siitä tässä vaiheessa enempää. Vielä ei kannata murehtia eikä ainakaan antautua pelon kouriin. Nyt ei muuta kuin odottelemme kutsua tutkimuksiin. Taas kerran tuli sanotua ääneen, että me emme ole enää nuoria.