Vuorotellen ylä- ja alamäkeä.

Sitä ylä- ja alamäkeä on tälle päivälle osunut erityisen paljon, mutta plussalla ollaan eikä mitään vakaa ole sattunut! Aamulla tosin kuulin ensimmäiseksi kirjani ilmestymisaikataulusta ei-niin-hirveän-kivan uutisen. Nyssäkkä tuleekin vasta kahden viikon päästä eikä viikon päästä, jota ylioptimistista toivotta vielä eilen elättelin. No, siihen ei maailmani kaadu, varsinkin kun ehkä itsekin olen osallisena viivytykseen. Tai ei, paino toimii kyllä rivakasti, minä myös, mutta jos haluaa 29 kuvaa eikä 10 riitä, niin kai siinä taittajallakin työmäärä lisääntyy ja aikataulut pissivät kintuilleen.

Tuntuu kuin koko maailma olisi täynnä valkovuokkoja, pihat, tien penkat, peltojen laidat. Nämä kukkivat omassa pihassa. Sinivuokot ovat jo ohi, mutta missä viipyvät keltavuokot? Ja miten saisi miehen multakauppaan / puutavaraliikkeeseen / edes omalle pihalle hommiin? Tiedän kyllä, että hän on kipeäjalkainen ja -selkäinen, mutta niin olen minäkin. Itsekin jaksaisi tehdä noita hommia, jos olisi kaveri kannustamassa.

Matkahuoltoon on tänään tullut ilmeisesti iso laatikollinen taimia, mutta emmepä me niitä ehtineet emmekä jaksaneetkaan enää hakea. Siellä voi olla esimerkiksi muutama omenapuu yms. joka kaipaisi nopeaa istuttamista ja paljon multaa. Onneksi tälle päivälle on nuo valkovuokkomättäät.

Hyvä juttu on päivässä sekin hetki, kun sain äärimmäisen hyvää ja ystävällistä palvelua verotoimistosta. Neuvot toivottavasti ovat kullan (tai ainakin eurojen) arvoisia.

Ehdin vielä ennen lääkärireissua tehdä hiukan pitsikoristeista tarjoiluessua, joita pitäisi saada syntymään peräti kolme kappaletta. Olin niin tyhmä, etten luottanut sarjatyön voimaan, vaan nyt joudun tosissaan pähkäilemään, missä järjestyksessä minä muutamat rimpsut olen tikannut. Yllättävän hitaasti tämä ompelu käy ja jatkuvasti saa olla lankaakin puolaamassa.

Niin se iltapäivän lääkärireissu. Lääkäri passitti minut heti paikalla tutkituttamaan kinttuni ultraäänessä veritulpan pelossa. Sieltä hetki sitten kotiuduttiin eikä onneksi tullut retkeä aluesairaalan päivystykseen. Siis ei veritulppaa. Kaikki kävi niin nopeasti, etten juuri ehtinyt säikähtääkään. Pankkitilille tämä päivä ei tehnyt hyvää, mutta onpa taas pikaisesti varmuus siitä, että ei hätää mitään!

Jos nyt menis miettimään niitä esiliinan henkseleitä, joihin pitäisi kiinnittää rimpsua.