Elämä on yhtä tippojen tiputtelua

En ole vielä oikein tottunut uuteen rytmiin: silmätipat silmiin joka toinen tunti, joskus yhtä lajia yhteen silmään, joskus eri lajia kahteen silmään ja parhaimmillaan kolmea vuorotellen kahteen silmään. Mutta omaksi parhaaksenihan tämä on. Pahinta on kellon mukaan eläminen ja varsinkin aamulla herääminen kolme kertaa kellon pirinään. Iriitti eli värikalvon tulehdus on tauti nimeltään.

Kun ei auringossa oikein voi olla, istuin suurimman osan päivästä sisällä lukemassa vanhasta Viipurista kertovaa kuvakirjaa ja kun se päättyi, yhden antrealaisen kartanon elämästä 1930-luvulla. Menihän se päivä niinkin. Onneksi illalla ei aurinko enää paistanut terassille ja kesäkeittiössä tarjoiltiin pihvejä uusien perunoiden kanssa..

Auringonlaskua ihailtiin perjantai-iltana, kun ajelimme ex-työkavereiden leppoisasta tapaamisesta kaiman kanssa. Maisema on kai jostain Pornaisten suunnasta.

Ettei nyt vallan menisi valitteluksi, niin viime päivien aikana olen saanut kolme kirjatilausta ja sen lisäksi kuulin sukulaisrouvasta, joka aikoi tilata saman verran kustantajan nettikaupasta. Nämä siis maksavia asiakkaita kaikki! Lisäksi myynninedistämistarkoituksiin meni kolme kirjaa. Hip-hei!