Hiljaiseloa

Kun lääkäri kielsi minulta kaikenlaisen raatamisen,silmien hikoilun ja vieläpä saunomisen, niin jäljelle jäi lähinnä tyhjäntoimitaminen, lukeminen ja käsityöt. Niitä tässä onkin harrastettu ihan kiitettävästä, pääasiassa kahta ensiksi mainittua. Miehellä on sama juttu; myös hän sai silmätulehduksen, vaikkakin luultavasti eri lajia kuin minun vaivani. Lääkäriaikakin tuli hänelle vasta ensi viikon puoliväliin. Hän kaipaisi muutaman muunkin lääkärin vastaanotolle pääsyä, tai oikeammin nimimerkki Huolestunut vaimo lähettäisi hänet kernaasti lääkäriin, mutta kuulemma asiat pitää hoitaa yksi kerrallaan. Ainakin meidän kummankin tolkuton väsymys pitäisi selvittää. Ja aktiivinen saamattomuus. Nurmikkokin on leikkaamatta, mutta näiden vaivojen takia saa ollakin.

Se etu pitkästä ruohosta on, että nyt apilat, päivänkakkarat ynnä muut saavat rauhassa kasvaa, kukoista ja siementää. Sinne tänne nurmikolle on eksynyt orvokkejakin. Näiden emokasveja ei pihassa ole ollut moneen vuoteen, mutta niin vain siemenet leijailevat minne haluavat.

Riemuitsimme pari päivää sivustaseuraajina sitä, miten naapuruston pikkupojat ja -tytöt rakensivat majaa. Voi sitä kilkatusta ja iloa, mikä työmaalta kuului. Mukana oli isiä ja joku äitikin ja varmaan kymmenkunta tenavaa. Tänään satuin näkemään, miten yksi isä kävi suunnilleen korvasta taluttamalla hakemassa perillisensä pois ja sen jälkeen koko laani hiljeni. Noinkohan joku älykääpiö oli mennyt valittamaan metelistä? Tai siitä, että kaupungin joutomaa ei ole tarkoitettu leikkipaikaksi? Seuraamme tilannetta.