Työtä ja tuskaa?

Vai olisikohan mieli muuten vaan tällä kertaa vähän pimeä? Ainakin tänään on satanut oikein roimasti. Mies osui kahteen kertaan kaatosateeseen, mutta onneksi katto oli päällä kummallakin kerralla. Meillä tosin satoi vain kerran ja ehdin kuin ehdinkin juuri ennen sitä repimään paukku-palsamit aitan päädystä.

Kuva on edellisestä sateesta parin päivän takaa, mutta yhtä rivakasti vettä tänäänkin valui terassin rännistä. Osa valui syöksymällä rännin ylikin juuri rappusten kohdalla. - Tuo ruskea kaari on ovessa oleva koriste. Sen verran ukkosti, että koneet olivat kiinni koko päivän ja sulkeutuvat nytkin pikapuoliin.

Se, mikä on saanut olon vähän apeaksi, on eilinen lääkärikäynti. Lääkitystä on seuraavaksi neljäksi viikoksi, raskastaa työtä ei saa tehdä, hikoilla ei saa, saunoa ei saa. Siinä ne tärkeimmät. Lääkettä tiputetaan silmään ahkerasti, tässä alkuvaiheessa joka toinen tunti. Onneksi ei sentään yöllä, mutta on sitä tässäkin kestämistä. Mies lohdutti, että jospa tämä kuukauden kuuri kuitenkin auttaisi. Hän tiputtaa lopun ikänsä. Ja niin itse asiassa minäkin, joten laiha lohtu. Ei kai tarvitse mainitakaan, että jos vaiva jää hoitamatta, on seurauksena glaukooma tai mahdollisesti äkkisokeus. Nyt on toiseen silmään kolmea lääkettä, toiseen vain yhtä.

Silmätkö ne olivat sielun peili? Kipuja ei sentään ole eikä näkö todellakaan ole mennyt. Itse asiassa tässä on jo kaksi ilon aihetta. Nyt yörasvat silmiin ja sitten nukkumaan, että herään aamulla kellon soittoon ja tiputtamaan aamutippaa silmääni.