Mukavia makuja ynnä muuta mukavaa

Leivoin äsken annoksen suklaahippu-suolapähkinäkeksejä. Ohje on viimeisessä Kotivinkissä. Olen herkutyellut vasta yhdellä piparilla. Toistaiseksi. Ulkonäköä ei kannata kehu, mutta tämmöisiä näiden kai kuuluukin olla. Maku on mahtava!

Resepti meni muistaakseni näin:

200 g voita

1,5 dl sokeria

1,5 dl fariiniasokeria

2 munaa

5 dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

200 g tummaa suklaata

2 dl suolapähkinöitä. 

Kikkareet leviävät pellillä, joten niitä ei mahdu rinnakkain kuin 3-4 kpl. Paistoaika 10-15 min 175 asteessa.Maistiaiskakussani tuntui soodan maku turhan terävänä. Yhtä hyvin tähän olisi voinut laittaa leivinjauhettakin. Ohjeessa mainittiin, että saa jättää vähän keskeltä raa´aksi, jos reunat ovat ruskistuneet, tai jotain siihen suuntaan.

Kun mansikoiden pakastusoperaatiosta jäi sopimvasti lautasellinen vähän pehmenneitä marjoja, pakstimessa oli valmista torttutaikinaa ja kaapissa purkillinen ajat sitten vanhentunutta sitruunan makuista rahkaa ja toinen kermarahkaa, päätin tehdä mansikkakakun niin kauan kun tykätarpeet eivät olleet vielä homeessa... En ole vielä maistanut kakkua, mutta ainakin se näytti ihan kelvolliselta. Kuva tosin on tumma. Tähänkin meni rahkan joukkoon kaksi kananmunaa ja ripaus sokeria, niin ja vähän perunajauhoa mansikoiden päälle.

Kun olin eilen ystäväni kanssa maailmaa parantamassa ja kesäkuulumisia kartoittamassa lähikahvilassa, joka tarjoaa ihanaa Brita-torttua bravuurinumeronaan, niin samoilla herkuttelulinjoilla näemmä jatkan tänäänkin. Ja huomenna varmaan myös, sillä tapaan kolme ex-työkaveria.Totesimme, että jos ei edes kerran vuodessa tavata, jäävät tapaamisen helposti joulukorttiasteelle ja sitten loppuvat nekin. 

En leivo kovin usein, sillä mies ei syö makeaa ja meillä käy harvoin vieraita. Kun olen muutenkin pyöreä kuin pulla, niin parempi on jättää leivonnaiset harvoihin herkkuhetkiin. Yhteiset herkkumme ovat tänä kesänä olleet linjalla grillaus ja savustus. 

Nuo työkaverit ovat tosiaan vuosien, vuosien takaa, jostain 80-luvun alkupuolelta. Ystävyys jo melkein unohtuikin välillä, mutta saimme kuin saimmekin pari vuotta sitten järjestettyä tapaamisen ja nyt yritämme pitää edes näistä vuosipalavereista kiinni. Tällä kertaa ei tarvitse miettiä tuliaista emännälle, kun on tuo kirja viemisenä. En nyt halua kehua, mutta tänäänkin jo lähti kaksi kappaletta, toinen kotoa haettuna, toinen kirjekuoressa. Serkkupoika, tai olisikohan kolmas serkku, oli oven takana jo siihen aikaan, kun minä vielä vetelin hirsiä. Onneksi sain siepattua takin niskaani, sillä kesäyöpaidan pituus ei ollut sopiva edes sukulaispojan silmille. 

Silmistä puheen ollen, toinen silmä punoittaa kuin Närpiön tomaatti ja on tuo toinenkin vähän punainen. Joko silmätulehdus tai kukkivat heinät, mutta kun silmistäni on ollut runsaasti vaivaa ja muutamaan kertaan on tullut passitus saman tien silmäklinikalle laserointiin, niin älysin vihdoinkin tilata ajan silmälääkärille. Punoituksen lisäksi silmät ovat jo pitempään vetistäneetkin ja tarkoitus oli muutenkin mennä jo keväällä silmälääkärille. Se jäi silloin muiden kiireiden jalkoihin. Entinen silmälääkäri vaihtoi työnantajaa, joten edessä on uusi tuttavuus, joka puhuu kuulemma oikein hyvin suomea. Perjantaina sen sitten näkee.