Jostain tosin luin, että on vallan normaalia kokea masennusta sitten, kun syöpähoidot ovat ohi. Kun tavallaan on lupa vähän hellittää. Varsinkin viimeiset sytostaatit ottivat koville ja aiheuttivat monenlaista vaivaa. Näkö ei ole vieläkään kunnolla kohentunut, mutta sen palautuminen kuulemma voi kestää neljäkin kuukautta tai kauemmin. Kortisonin leventämä naamakin saisi jo kaventua. Ja muukin turvotus laskea.
Ehkä elän nyt sitä vaihetta, vaikken tosiaan itse tunnista olevani erityisen masentunut. Perusluonteeltani en välttämättä ole kovin positiivinen, sillä mietin vaistomaisesti sen pahimman vaihtoehdon, jonka kanssa sitten pitää yrittää elää. Mutta elämäni on tosi onnellista ja koko sairauteni ajan olen vankasti uskonuet, että kyllä tästä selvitään.
Ehkä pitäisi lopettaa näiden omista tuntemuksista ja vaivoista kirjoittaminen. Toisaalta te olette olleet valtava voimavara ja tuki pitkin matkaa, silloin erityisesti kun kaikki todella konkreettisesti oli "Korkeemmas käres" ja koko ajan myös erinomaisen hyvässä sairaalahoidossa.
Tänään tuli sairaalasta muutama uusi kutsu. Sepelvaltimotauti, joka onneksi on ollut lievä, pääsee vielä yhteen syyniin varmuuden vuoksi. Tutkimusta vähän aikaistettiin oireiden takia, vaikka niiden määräaika oli joka tapauksessa tämä kesä. Ihan pelkästä luulotaudista tuskin siinäkään on kysymys. Parit nitrot sain sairaalassa ja happiviikset, mutta onneksi ei sen kummempaa kuin kovaa rintakipua, joihin sekä nitro että särkylääke tepsivät. Ei siis infarkti.
Tässä kukat rapupöydästämme: kruunutilliä, siankärsämöä ja oreganoa. Pihakukkia en raaski taittaa maljakkoon, Hilja-maitotyttöön.
Hei Villiviini!
VastaaPoistaPyysit mielipidettä, tästä saat yhden.
Olet kertonut sairaudestasi avoimesti ja suoraan, mikä vaatii jonkin verran rohkeutta. Minusta olet tehnyt oikein. Salailu ja teeskennelty ilo tulee kyllä esille hyvin pian eikä niissä minusta ole mitään ihailtavaa.
Onhan sinua aikaisemminkin kritisoitu hyvin vastenmielisellä tavalla. Meitä on joka junaan, ja jokaisen lukijan mieliksi kukaan ei voi elää ja olla. Sinä olet valinnut oman tiesi, ja minä ainakin pidän siitä.
Sinulla on rankka sairaus, ja oikeastaan useitakin. On hienoa nähdä, miten hyvin nykyään osataan jo hoitaa syöpäsairauksia. Ihmisellä on totaalista toivoa parantua siitä.
Minä ainakin haluan kannustaa sinua ja muitakin vastaavassa tilanteissa olevia ihmisiä, jotta he laittaisivat omat voimavaransa likoon elämänsä puolesta.
Meillä usein on kademielisiä 'ystäviä', jotka haluavat lähimmäisilleen tuottaa pahaa mieltä, ja niiden vuoksi en kaikkea viitsi blogeissani kertoa. Hapatkoot he omassa liemessään!
Miten ihanasti aurinko paistaakaan, nyt on se 'intiaanikesä'!
Terkkuja sinulle ystäväni Auli, ja hyvää vointia teille molemmille! ♥♥♥
Et sinä minusta ole negatiivinen. Kerrot vaan rehellisesti miltä milloinkin tuntuu ja me elämme hengessä mukana. Hyvä, että voit paremmin :)
VastaaPoistaKiitos sinulle siitä rohkeudesta kertoa vakavista sairauksistasi. Kyllä minä luen mitä kirjoitat vaikka en aina kommentoi. Arvostan asennettasi ja koen ,että sairaus on antanut positiivisyyttä kirjoitusiin , et mielestäni niin kovin pessimisti ole. Hyvää vointia ja voimaa jokaiseen päivääsi ♥
VastaaPoistaUsein vain hiljaa luen blogiasi, mutta nyt oli pakko kommentoida. Et ole negatiivinen. Ihminen joka ei ole sairastunut vakavasti ei ehkä ajattele loppuun asti. Sinä kirjoitat omaan blogiisi mitä tahdot. Niin kirjoitan minäkin. Voimia ja enkeleitä elämääsi!
VastaaPoistaOivoi, tämähän on sinun blogisi! Voit kirjoittaa vaikka joka päivä pelkkää kurjuutta, jos siltä tuntuu - ja vaikka keksiä loput lisää... ei kukaan voi sinua määrätä. Ja ei, et ole negatiivinen. Elämää kokemattomat on yleensä parhaita neuvojia, niinkuin lapsettomat lastenhoidossa jne. Sain kuule minkin tässä juuri näinä päivinä kuulla, ettei kannata huolehtia. Ei kai, mutta kun pelissä on liian paljon tuskaa. Jätin omaan arvoonsa, koska pelkään pahoin, että elämä opettaa hänellekin, mitä on kun todella joutuu huolestumaan.
VastaaPoistaBlogin kirjoittaminen on itsensä alttiiksi laittamista ja jokainen joutunee ottamaan vastaan ikäviä kommentteja. Ensin niitä itkee, mutta vähitellen oppii laittamaan omaan katergoriaansa. Ei välitä. Elä välitä sinäkään. Saat olla juuri sellainen kuin olet!
Yhteisesti: kiitos teille tosi kauniista sanoistanne. Voimia meille kaikille jokaiseen päivään, olimme terveitä taikka sairaita.
VastaaPoista