Kiitosta riittää

Kiitokset teille kommenteistanne ja mukana kulkemisesta. Tämä sairaalareissu tuli vallan puskista. Menin sairaalan keuhko-osastolle muutamiin tutkimuksiin ja kysäisin hoitajalta, pitäisikö lähteä ensiapuun näyttämään turvonneita jalkoja. Hän suositteli ja niinpä minut kirjattiin saman tien sisälle osastolle. Taas kävi niin, että lähes valmiiksi pakattu sairaalakassi oli kotona - jo toisen kerran. No, mies toi sen seuraavana päivänä. Se "lähes valmiiksi jne" tarkoitti mm. sitä, että sukkapuikkoja oli kaksi settiä, lankaa ei pätkääkään. Yksi kirja onneksi oli.

Kun menin sairaalaan tiistaina, kotiuuin sieltä seuraavana maanantaina eli eilen. Suurimman osan ajasta vietin eristyksessä. Termi ei ollut tämä, mutta sisältö sama. Hoitajat tulivat maskit naamalla ja hanskat käsisssä, moni vielä pukeutuneena suoja-asuun. Tarkoitus oli suojella minua ulkopuolisilta pöpöiltä ja niinpä en saanut ottaa askeltakaan huoneen ulkopuolelle. Voisiko sanoa, että aika kävi pitkäksi silloin, kun en ollut tutkittavana / kuvattavana / tai muuten syynättävänä.

Tutkimuksia tehtiin paljon. Milloin minua kuskattiin pyörätuolissa, milloin sängyssä, milloin ambulanssikyyillä. Olin illalla väsynyt, mutten niin uupunut, etten olisi päässyt laskemaan kasvihuoneen tappioita. Hyvältähän siellä näytti, vaikka muutama tappiokin oli tullut. Ainokainen Uusen Seelannin pinaatti voi hyvin ja sitä pannaan  jonain päivänä pannukakkuun. Ehkä.

Taian pian nukahtaa pian tähän koneen ääreen, joten kohta kone kiinni ja nukkumaan. "Hyvää yötä " ja terveiset sinne teiänkin työpaikoillenne. - Lääkemuutokset ja muut rasitukset tietysti väsyttävät sekä se, että tänään olin jo vähän raivaamassa kasvihuoneen suunnalla. Lähes metrin korkuisiin rikkaruohoihin en jaksanut kajota, muta sen verran, että mies pääsi leikkaamaan kasvihuoneen
eestä. (ree-kirjain  katosi).

Huomenna pitäisi jaksaa lähteä raivaamaan aitan seinustalta jättibalsamia.

Mitä sairauksiin tulee, niin hyvältä näyttää. Syöpää ei näy, ei syrämen vajaatoimintaa eikä vettäkään ole keuhkoissa. Mutta tukisukat ovat jalassa, vaikka suurin osa turvotuksesta laskikin jo sairaalareissun aikana. Ja hiilihyraateja lasken ihan työkseni. Silti tuntuu äärettömän hyvältä. Enkelit olivat mukana matkassa. - Jos sää sallii ja kauppias myy, niin huomenna meillä on pienimuotoisete, kahen hengen rapukestit. Hääpäiväkin lähestyy.

Millä ihmeellä minä sen karonneen ree-kirjaimen saan takaisin? Apua!