Jouluvalmistelut alkoivat

Minä en ole mikään jouluihminen, joka hehkuttelisi joulua kuukausikaupalla etukäteen. Nautin kyllä joulusta, nostan ikkunavalot kohtsillään paikoilleen ja adventtina seimiasetelmat ja niin edelleen, mutta siinä se. Tähän asti olen hankkinut joululahjoja lasten perheille, mutta nyt siinä joku tökkii. Ehkä se, että en käy juuri nykyisin kaupoilla, vaan olen postimyyntiliikkeiden varassa ja toisaalta perheen nuorimmainenkin on jo käynyt rippikoulun, joten sileä seteli alkaa hänellekin
luullakseni olla mieluisin lahja. Lukiolaispojalle ainakin.

Mutta yhdestä asiasta meillä pidetään kiinni. Pidimme viime vuonna, kun tukattomana oli kuljettava myssy päässä ja pidämme tänäkin vuonna, kun tukkakin on taas päässä. Meidän jouluglögimme ja konserttimme on ja pysyy niin kauan kun henki pihisee, sanoi armas mieheni, jonka syntymäpäivää juhlistamme silloin, muutamaa päivää ennen aattoa. Siitä alkaa meidän oma joulumme. Hoksasin muutama päivä sitten, että olisi jo korkea aika tilata kortit. Kun ei tiedä, mitä työnseisauksia ja hidastuksia joulun alla tulee ja senkin takia ajoissa, että sukulaisemme ja ystävämme tietävät varata illan, jos haluavat tulla.

Äsken tilasin ifolorilta nipun kortteja, joita tänä vuonna koristaa ihan erilainen kuva kuin aikaisemmin. Törsäsin ja tilasin vielä omakuvapostimerkitkin samalla kuvalla. Yritin etsiä kuvaa jostain edellisvuotisesta kortista, mutta eihän semmoinen tähän hätään mistään kuva-arkistosta löytynyt. Jonain vuonna kuvassa on ollut talomme nyt, toisena taas talomme sata vuotta sitten. Jonain vuonna olen kuvannut erilaisia kynttiläasetelmia. Nyt oli kaksi vahvaa vaihtoehtoa: seimiasetelma tai pihatonttu. Tonttu voitti, sen takia kun naapurin ipanat rupeavat näihin aikoihin jo tarkkailemaan pihaamme, jotta joko tonttu on tullut.

Näytän sitten, kun kortit tulevat. - Nämäkin tontut olivat ehdolla. Tekijä on Vekki.