Lääkäri- ja postipäivä

Meillä molemmilla oli lääkäripäivä ja molemmilla reissu onnistui hyvin. Mies sai uutta päänsärkylääkettä, mutta lääkäri arveli, että kipu johtuu jostain ei-henkeä-vievästä, esimerkiksi huonosta selästä tai monien lääkkeiden vaikutuksesta. Seuraamme tilannetta.

Minulla vaiva oikeastaan oli jo mennyt ohi, tai ainakin melkein omahoidolla viikonlopun aikana ohi, mutta oli sentään vähän kysyttävää ja tutkittavaakin. Siirryin nyt saman tohtorin potilaaksi, jota mieskin on jo muutaman vuoden ajan kehunut eli päivitin viimeisen vuoden kuulumiset ja vein hänelle lääkelistan ja diagnoosit. Tämä yksityisen terveysaseman lääkäri oli hyvin perillä sýövästäni, mutta kun on näitä muita kremppoja, niin ei koskaan tiedä, milloin apua tarvitaan. Isommat asiat tietysti hoidetaan isommissa laitoksissa, mutta jos joskus tarvitsee äkkiä apua eikä terveyskeskuksen jono kiinnosta, on hyvä tietää, kenen luo pääsee vähintään muutaman päivän sisällä. Ei ilmaista, ei varsinkaan kun maksoin samalla kortilla kummankin laskun, mutta tuskin näitä käyntejä montaa kertaa vuodessa tulee. Labratkin hoituvat syöpäsairaalan lähetteellä. Keskiviikkona kuulen viimeiset labrakuulumiset.

Lääkärin vastaanottohuoneessa ollessani ja lääkärin juuri tutkiessa soi puhelimeni. Se soi ja soi ja soi varmaan monta minuuttia. En voinut siinä tilanteessa liikahtaakaan, saati vastata. Numero oli outo tai en ole ainakaan tallentanut sitä kännykkääni ja nyt vaivaa, kun en tiedä kuka soitti. Eipä soittanut uudestaan ainakaan tänään, mutta jos on asiaa, niin kaipa kuulen sen myöhemmin. Tarkistin kuitenkin heti, ettei se ainakaan isä ollut eikä tytärkään.

Mies toi postista painavan kirjalaatikon tai oikeastaan kaksikin kirjapakettia ja joulukortit kolmantena. Voisi sanoa, että kannettuaan niitä selkä vääränä ei ollut erityisen iloinen. Divarin laatikossa oli taas kerran juuri niitä kirjoja, joista arvelen olevan hyötyä kirjoitushommissa. Jos ei muuta niin tuomaan ajankuvaa ja perspektiiviä.

Yleensä noissa kirjaostoksissa aina joku on helmi, joku huti. Nyt ei oikeastaan ole kuin yksi melkein huti. Hain historiatietoa yhdestä koulusta, mutta siinä olikin lähinnä muutaman vuosikymmenen takaista eli minun tarkoituksiini aivan liian tuoretta tietoa. Mutta ei se mitään, se oli kuitenkin äitini käymä koulu.

Yksi uusi, tosi haastava kirja oli kässäkirja, joka opettaa kutomaan villapaidat kaulasta alaspäin. Ehkä opin, ehkä en. Joskus kuitenkin täytyy yrittää muutakin kuin näitä tumppuja ja sukkia. Onneksi kirjassa neuvottiin ensin neulomaan nuken kokoa oleva mallipaita.