Aika kuluu tosi nopeasti

Niin nopeasti aika kuluu - ja juhlat lähenevät - että melkein kauhistuttaisi, jos ei naurattaisi. Tänään oli siivouspäivä ja luottosiivoojamme ahersi alakerran siistiin kuntoon. Minä olin lähinnä työnjohtaja ja seurustelu-upseeri. Onneksi sain sunnuntaina rahdattua noin kuution verran kirjoja kirjastohuoneen puolelle. Tänään työnsin niistä suurimman osan lasipöydän alle, kun en muutkaan keksinyt.

Jotain on sentään itsekin vielä tehtävä, esimerkiksi silitettävä ihan hirveästi pöytäliinoja, kun en ole vieläkään varma, miten pöydän peitän. Eikä pelkästään pintaa, vaan liinojen on hyvä ulottua lattiaan asti. Piilotan näet helmoihin kaiken sen, mille en jouda muuta paikkaa keksiä.  Mies meni lupautumaan silittäjäksi, mutta kauhistui, kun näki sen vuoren, jonka kannoin alakertaan. Kostutan aamulla ja raahaan silityslaudan alakertaan. Katsotaan sitten, kuka silittää ja mitä. Ehkä vuorotellen ja istuviltaan. Hitaastihan nämä hommat sujuvat, mutta olen ajatellut, että se, mitä ei ehditä, ei ehkä ole kovin tarpeellista.

Taisin kertoakin jo, että tarjottavat tulevat suurimmaksi osaksi tilattuna. Muutama vuosi sitten leivoin kaksikin isoa annosta Hildegard Bingeniläisen äly- ja hermopipareita. Nyt saan ne valmiina. Helppohan tuo ohje on, varsinkin jos ei polta niitä, mutta muuta kummallista ei ohjeessa ole. Nämä  maistuvat ainakin minun suussani tosi hyviltä. Toinen laji on kotimaisia ruskeita pipareita, olisivatkohan olleet töysäläisiä? Nuorempana sitä oli kunnia-asia tehdä kaikki itse...

On tämä aika ruljanssi, mutta kun oma joulumme alkaa tästä, niin perinteestä ei hevin luovuta. Emmekä tietenkään kutsuisi ystäviä ja sukulaisia, monia naapureita ja muutamia kumminkaimoja, jos emme itse nauttisi tästä. Mieskin muisti tänään, että nyt on talon 35. glögitilaisuus tulossa. Me olemme tietysti taas vuotta vanhempia ja vaivaisempia, mutta muistutan itseäni siitä, että viime vuonna sentään kesken sytostaattihoitojen jaksoin emännöidä ja tehdä samat hommat kuin tänäkin vuonna. Silloin tosin varoitimme vieraita, että yksi sohva täytyy pitää tyhjänä varmuuden vuoksi, mutta onneksi ei silloinkaan tarvinnut mennä pötköttelemään välillä. Ilman apua en tietenkään edes kuvittele selviäväni. Ehkä muuten, mutta selkä ja kintut eivät kestä. Viime aikoina mies on iltaisin joutunut hieromaan niskojani ja levittämään Feldeniä selkään. Olen aikaisemmin tätä lääkärin suosittelemaan voidetta ylenkatsonut, mutta kas, kyllä se on helpottanut. Ehkä selkä on ollut kovilla öisten kirjoitussessioiden takia.

Ilman apua emme todellakaan selviäisi. Yhtenä vuonna miniä oli siivoamassa, tytär toisena ja nyt tosiaan toista vuotta meillä on käynyt ulkopuolinen siivooja. Tämä luotettava rouva muuten ei ole piilottanut esineitä, vaikkemme aina heti hoksaakaan, jos joku oli ennen pöydän oikeassa laidassa, niin nyt se on siirtynyt vasempaan laitaan. Kun vuosi sitten tuohduin siitä, kun pari kippoa oli sijoitettu tosi outoihin paikkoihin, kuten yläkaapin ylimmälle hyllylle ja piiloon kahden isomman astian väliin näkymättömiin, niin nyt ei ole sitä murhetta. Kahvinkeittimen suppiloa tosin ei vieläkään ole löytynyt. Kaveri perusti oman siivousliikkeen, mutta ei ole tarjonnut meille palveluksiaan.

Tarjoiluapu on ollut kullan arvoista jo monena vuonna. Vasta silloin ymmärsin ensimmäisen kerran, miten ihanaa on, kun ehtii seurustella vieraiden kanssa eikä tarvitse höösätä glögien kuumennusten ja mukien pesun kanssa. Tytär kuitenkin tulee varmuuden vuoksi ajoissa, jos vaikka joku kohta vielä vaatii viimeistä silausta.

Niinhän yleensä käy, että kiirettä lykkää ja ihan viimeiseen hetkeen asti. Kun toissa vuonna pidin kirjani julkkarit samalla ja kutsuin muutaman toimittajan paikalle, niin yksi tulla tupsahti tuntia etuajassa. Minä olin vielä yöpaidassa, sillä se on kätevin vaatetus, kun kuitenkin on käväistävä suihkussa ja vaihdettava pyhämekko päälle viime tingassa. Mies kävi avaamassa oven ja hämmentyi niin, ettei hoksannut lykätä edes kirjaa toimittajan käteen.  Totesi vain, että tilaisuus alkaa tunnin päästä. Tädistä ei sen koommin kuultu mitään. Eikä tainnut kirjastakaan olla koskaan mainintaa lehdessä.

Mies käy ylihuomenna aluesairaalan urologin juttusilla ja siinä menee varmaan ainakin puoli päivää, joten paljon muuta ohjelmaa ei kannata varata. Jaa niin, onhan hänellä orkesterinsa pikkujoulu vielä illalla, jolloin minulla on hyvä rauha miettiä, ovatko mukit niin päin vai näin päin pöydällä. Kun hän oli viime perjantaina silmäklinikalla, jossa silmäänsä hoidettiin kai kolmatta tuntia, ja kun tähän lisää tavallista useammat käynnit milloin missäkin kauppaliikkeessä ja huomenissa kampaajalla, niin voi olla, että silitykset ja astioiden rahtaamiset jäävät nyt minun kontolleni. Mutta jos se, että mies sanoo ottavansa oman osuutensa hommista, on iso asia. Se ei tälle miehelle olé mitenkään poikkeuksellista, mutta hänen liikkumisensa on vielä vaikeampaa kuin minulla ja minäkin olen jo sopeutunut keppimummoksi, ainakin ulkosalla. - Minä olin jo viikko sitten kampaajalla ja ihan oikeasti jo toisen kerran leikkauttamassa tukkaani SEN jälkeen. Ällistyin, miten pitkiä tupsuja kampaajani napsi päästäni. Toinen ällistyksen aihe on se, miten yhtäkkiä olen saanut käsivarsiin ja sääriin pitkät karvat, joita ei aikaisemmin ollut oikeastaan yhtään. Onneksi ei sentään vielä viiksiä ole ilmaantuntu.

Tosiaan, kirjoittaminen on sujunut aika kivasti viime aikoina. Tekstiä on kasassa toista sataa sivua, joka on syntynyt pääasiassa yöaikaan. Päivällä saatan kirjoitella jotain alustavaa ruutuvihkoihin ja oikeastaan illalla huomaan, että sehän olikin aika kelvollista tekstiä noin ensimmäiseen versioon. Joulupuuhat eivät välttämättä estä tätä harrastusta, vaikkakin hidastavat. Viime yönäkin uni tuli vasta puoli viideltä, mutta käytin ajan hyödyllisesti. En ole keksinyt syytä unettomuuteeni.
- Hyvää viikkoa!