keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Kiintiö täyttyi

Olemme ahertaneet kinkun ja muiden jouluruokien kimpussa tähän iltaan asti. Nyt se loppui! Palaakaan ei mene enää alas. Rosollia ja laatikoita pystyi vielä syömään, samoin viimeiset silakat, mutta kinkunloppu oli jo niin tunkkaisen makuista, ettei se mennyt alas ilman sinappia. Olisi pitänyt keittää hernesoppa jo monta päivää sitten. Muut jo loppuivatkin, mutta tuntuu pahalta kompostoida kinkunloppua. Onneksi sitä ei ole paljon jäljellä ja siitäkin suurin osa kuorrutusta.

Joku teistä kyseli sinappisilakoiden ohjetta. Se on mieheni spesialiteetti eikä kuulemma ainesuhteet ole tiedossa eli hän tekee sen näin:
Silakkafileitä, tällä kertaa kilon verran, liotetaan etikkavedessä yön yli ja käännellään muutamaan kertaan. Siis väkiviinaetikkaa lorautetaan näppituntumalla. Olisikohan suolaa vähän mukana jo tässä vaiheessa, en muistanut kysyä. Seuraavana päivänä kalat valutetaan ja tehdään sinappikastike taas näppituntumalla: ehkä vähän vettä, mutta ainakin öljyä, sinappia, punaviinietikkaa, tilliä, suolaa, ripaus sokeria. Käännellään kaloja taas pariin kertaan ja purkitetaan päivän, kahden päästä tai nostetaan suoraan tarjoiluvadille. Korjaan, jos muistin väärin. Olen näitä joskus vuonna yks ja kaks tehnyt itsekin, mutten viimeiseen viiteentoista vuoteen.

Tässä edessä mädin alla on näyte sinappisilakoista. Silakkarullat, joita myyjä kutsui suutarinloheksi, olivat kuivia ja mitättömän makuisia, mutta onneksi niitä olikin vain hyvin pieni purkillinen.


Uuden vuoden ruokia ei ole sen kummemmin vielä mietitty, mutta ei ainakaan sikalihaa. Mies menee huomenna kai kauppaan, mutta sitä ennen labraan, ei kuitenkaan kupsahtamisensa takia. Musta panda-silmä on aika komea ja varmaan vaihtaa vielä moneen kertaan väriä. Onneksi poskea ei särje eikä se muutenkaan näytä niin pahalta kuin silloin yöllä, jolloin säikähdin aika tavalla. - Hänellä on viikon päästä kardiologin vastaanotto ja sitä varten on tietysti otettava kokeet ja EKG. Vuositarkastuksesta on kysymys, vaikka eihän sitä koskaan tiedä, kun aortasta sentään on kysymys.


3 kommenttia:

  1. Luin tuosta miehesi kaatumisesta. Olen 64-v ja tässä syksyllä eräänä lauantaina, aivan keskellä päivää, otin kuuman kahvipannun käteeni pannu täynnä kahvia, tarkoitukseni kaataa kahvit pojalleni ja miehelleni. Kuinka ollakaan, en kompastunut mihinkään, lensin aivan turvalleni yhtäkkiä, pannu säpäleiksi, mutta mitään ei kuitenkaan sattunut minulle. Tänä päivänäkään en ymmärrä kaatumustani?? Poikani ja mieheni pelästyivät kovasti, olenhan kerran kaatunut sydänkohtauksen saatuani., mutta nyt ei onneksi ollut siitä kyse. Vieläkin ihmettelen, mitä minulle oikein kävi, ei mennyt taju, eikä muutakaan, mutta sellaista voi tapahtua...en pyörtynyt, poikani olisi vienyt tutkittavaksi, mutta minä tomerana tyttönä vaan etsin toisen kahvinkeittimen.. Hy

    VastaaPoista
  2. Vielä tuohon äskeiseen lisään, etten millään tavoin väheksy mitään, enkä leuhki, olin itsekin sen jälkeen muutaman päivän todella varovainen, en uskaltanut ottaa esim. lapsenlapsia syliini. Kuuntelin tarkasti itseäni.. ei voi koskaan tietää..? sulla on kiva blogi.

    VastaaPoista
  3. Kerran kävi niin, että kun läksin kävelemään, petti jalka alta. Kaatuminen seurasi tietenkin, mutta ei onneksi muuta vahinkoa.

    Hyvää Uutta Vuotta teille molemmille, Villiviini! ♥♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!