Mitäs me "syöpäläiset"?

Näin olemme tarvehtineet hyvän perheystävän kanssa ja nauraneet päälle aina kun - pari kertaa vuodessa, mutta säännöllisesti - olemme tavanneet. Nyt ei ole tarvetta vitsailla, vaikka kumpikin olemme tienneet koko ajan, että selätetty tautikin voi milloin tahansa uusia. Ystävämme sai ensimmäisten hoitojen jälkeen tuomion: puoli vuotta elinaikaa. Hän lähti Helsinkiin yksityisen syöpäsairaalan potilaaksi. Onneksi siihen oli varaa ja hän on saanut ainakin kaksi  tai ehkä kolmekin vuotta jo jatkoaikaa. Lääkkeet siis tepsivät.

Jo keväällä hänen puolisonsa kertoi, että syöpää oli kuitenkin levinnyt kaikkialle luustoon, mutta se oli kai jotenkin hallinnassa. Nyt mies soitti kaverilleen ja kyseli kuulumisia. Puhelusta tuli lyhyt, sillä puhuminen oli vaikeaa, sekä ystävälle että uutiset kuulleelle miehelleni. Hoidot on aloitettu uudestaan; sytostaatit, sädehoito, lääkkeet. Hoidot ovat nyt keskussairaalassa, mikä taloudellisesti tietysti on suunnaton helpotus. Toivomme saavamme heidät vieraaksemme ennen joulua.

Itse luin lehdestä uutisen siitä, miten nopeasti syöpähoidot ovat kehittyneet ja miten mm. tätä minun imusolmukesyöpääni on tutkittu valtavasti ja tutkimuksella löydetty entistä tehokkaampia lääkkeitä. Pysäyttävää uutisessa oli se, kun mainittu lääkäri totesi, että vielä kaksi vuotta sitten 30 % potilaista menehtyi. Vuosi sitten minä olin  yksi niistä onnekkaista, jotka emme kuuluneet tuohon 30- prosenttilukuun, vaan 70+ -porukkaan, vaikka oma lymfoomalajini olikin luokiteltu vakavimpaan omassa sarjassaan asteikolla 1-4. Vuosi ns. terveenä on ihan hyvä juttu, erinomainen suorastaan, mutta tämä taas muistutti realiteeteistä.

Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma ja se on tässä taudissa hyväksyttävä. Ensi vuoden puolella on taas seuraavat kontrollit, ellei sitä ennen ilmaannu mitään yllättävää. Tietokonekuvaus, labrat ja lääkärin vastaanottoaika on jo annettu helmi-maaliskuulle. Nekin kollegat, joita sairaalassa tapasin, olivat monikin eläneet vuosikausia ns. terveinä, kymmenenkin vuotta yksi rouva, mutta sitten se taas alkoi uudestaan. Mutta eletään nyt tätä päivää, päivä kerrallaan ja iloitaan siitä.