Loppu hyvin

En säikähtänyt eilen illalla varmaankaan turhaan, mutta nyt kaikki on - jos ei hyvin - niin ainakin hallinnassa. Siinä kävi niin, että mies kompastui sileällä lattialla ja löi naamansa maahan. Hänen jaloillaan on sairautensa takia sellainen taipumus, että ne voivat syyttä suotta heittää alta. Silmälasit iskivät naamaan, jossa on nyt silmän alla ruhje, ja tietysti meni silmäkin mustaksi. Yöllä vamma tosin näytti paljon pahemmalta kuin tänään.

Kuulin tömäyksen yläkertaan, ja kun ei isäntää kuulunut ylös, lähdin katsomaan. Oli siinä aika lailla työtä saada mies kammettua lattialta ja yhteisvoimin yläkertaan omaan sänkyyn. Tietysti hän väitti, että oli vain ajan kysymys nousta itse ylös. Minä tiedän itsestäni vastaavassa tilanteessa, etten olisi kovin helposti kääntänyt itseäni sellaiseen asentoon, josta kömmitään ylös.

Onneksi ei käynyt pahemmin, vaikka silmä voi huomenna olla taas eri värinen, kun se jo tänäänkin on melko metka, lähinnä musta kuin pandakarhulla. Onneksi silmälasit peittävät suurimman osan ruhjeesta. Mietin yöllä, mitä ihmettä teen, kun isku päähän oli kuitenkin käsittääkseni aika moinen tälli. Mitkään oireet eivät kuitenkaan viittaa aivotärähdykseen.

Asia ei näyttänyt ambulanssiasialta eikä mies ilmoittanut lähtevänsä muutenkaan päivystykseen, kun ei tosiaan luita ollut poikki. Ehkä sille ruhjeelle tai haavalle olisi voinut tai pitänyt tehdä jotain, en tiedä. Desinfiointiaine olisi varmaan saanut hänet huutamaan suoraa huutoa. Pitää varmaan täydentää ensiaputarvikkeiden varastoa.

Valvoin sitten melkein koko yön, mutta mies väitti nukkuneensa. Lepo paras lääke on... ja kai minäkin nukuin. Päivällä olimme kyllä aika nuutuneita eikä oikein mistään tullut mitään. Kudoin toisen tulevan yösukkani valmiiksi ja lueskelin vähän, mutta ei onneksi tarvinnut huolehtia ruoanlaitosta.

Kinkkua on vielä hyvinkin muutamaksi päiväksi, mutta laatikot ja silakat taitavat mennä huomenissa loppuun. Jos vielä kestämme tätä yksiniitistä dieettiämme. Parhaat herkut on jo  syöty, mutta lupasin tehdä uudeksivuodeksi toisen kotijuuston.Savulohta ei paljon edes ostettu ja sitäkin vielä on nokare, samoin rosollia. Rosolli taitaa lentää ensimmäisenä kompostiin, sillä pelkään juuresten kohta happanevan.

Vaikka jouluruoat maksavat kerralla aika paljon, niin loppujen lopuksi suurin osa on edullista ruokaa, teki ne itse tai osti valmiina. Ja vielä edullisemmaksi muuttuu, kun samoja ruokia pistellään meillä ainakin viikko eli niin kauan kun pysyvät syömäkelpoisina. Meillä ainakin. Laskeskelimme illalla, että huomennakaan ei vielä tarvitse mennä kauppaan. Tosin kolmas, se varajääkaappi hajosi sopivasti juuri jouluksi. Ulkoeteiseen voisi ruokia viedä, mutta siellä käy hiiri, jota ei ole tarvis erikseen ruokkia meidän jouluherkuillamme. Sen varalle pitäisi hankkia peltilaatikko. Saisikohan siitä jääkaapinromusta jotain, jos ottaisi koneiston yms. pois tai vaikkei ottaisikaan ja siirtäisi ulkoeteiseen?