Meidän joulumme alkoi jo

Väsynyt, mutta onnellinen! Eilen meillä oli pikkulapset mukaan lukien viitisenkymmentä vierasta. Moni jäi kutsumattakin, mutta enää ei väkimäärää voi millään lisätä. Joitakin kutsuttuja jäi tulematta, mutta niinhän se aina on. Vähän pelkäsimme, että lauantai-ilta kaikki kauppareissujen, joulumarkkinoiden ja konserttien jälkeen vie vieraat, mutta päinvastoin.

Aloitimme tarjoilun tietysti glögipäästä ja sen jälkeen vieraat siirtyivät pöydän toiseen päähän lihaliemen kimppuun. Glögikannuista yksi oli saanut kolhun ja vuoti enkä mistään löytänyt kassillista lämpöalustoja. Kaksi sentään kumpaakin lajia oli tallessa ja tietysti loputkin ovat tämän kiinteistön alueella, kun vain tietäisi missä.

Tässä vielä odotellaan pöytään rönttösiä, muna- ja aurajuustovoita ja viskillä mausttua taatelikakkua. Cocktailpiirakat, Hildegard Bingeniläisen äly- ja hermopiparit ja ruskeat piparkakut näkyvätkin kuvassa, mutta yhdellä vadilla on viikuna-saksanpähkinä-suklaakakkua, jonka ihan itse leivoin ja vieläpä koristelinkin (heh-heh). Nämä muut leivonnaiset tilasin valmiina omalta marttayhdistykseltä, josta taas sain kaksi ihanaa tarjoilijaa. Vanhoista pitsilakanoista kyhäämäni essut olivat tänäkin vuonna käytössä. Kun niitä yhdessä miehen kanssa silittelimme, niin hän erityisesti manasi rimpsuja, jotka tosin eivät näy takapuolelta.

Juhlamme ei suinkaan ollut pelkkää syömistä ja glögin lipittämistä. Ystävämme Pekka oli ottanut viulun mukaansa.   jatkuu huomenna