Kasvihuone romahti

Kaikkea sitä pitääkin sattua. En vielä ole ehtinyt parantua silmävaivasta, kun on jo uusi ruikutuksen aihe. Kasvihuone romahti ja menikin oikein viimeisen päälle kasaan. Viime keväänä se vielä saatiin korjattua, mutta nyt alumiininen kurkihirsi näyttää niin kurjalta, että koko romu saa kyydin kaatopaikalle. Jo tämän kokoaminen teki miehen lähes hulluksi ja kestoikä taisi olla kolme vuotta. Liukuovi on reistaillut alusta pitäen eikä enää viime kesänä liikkunut mihinkään suuntaan. Jo viime vuonna yritin tehdä reklamaatiota, mutta huonolla menestyksellä. Valmistaja onkin vaihtanut mallia, mutta se ei meitä enää liikuta.

Pahoittelen epämääräistä kuvaa. Välissä on lumihanki, kuusenoksa ja muutama puska. Hyvällä mielikuvituksella voi kasvihuoneenkin erottaa sekä päätellä, että lumitaakka tuon katon sai notkahtamaan. Sitähän me jo pelkäsimme, mutta kun  ei ollut kikkaa, jolla olisi päässyt lumia poistamaan. Mies suunnitteli ajelua lumilingolla, mutta idea oli huono. Pihan poikki kulkee nimittäin sähköjohto, joka on sen verran lumien alla, ettei sitä saa kiskottua vielä poiskaan.

Vanha kotitekoinen kasvihuone kesti parikymmentä vuotta, mitä nyt kuulemma muutamaan kertaan on muovit uusittu. Seuraavaksi me palaammekin vanhaan kuosiin eli mies rakentaa rungon puusta ja päälle vedetään muovi. Olisiko kenelläkään ideaa piirustuksista? Mies jo varoitteli, että ei pidä innostua liikaa. Hän ei rupea rakentamaan taloa. Pöytä ja pari pikkutuolia sinne kyllä laitetaan, se on selvä.

Kun pääsemme keväällä tutkimaan tilannetta, niin toivomme, että tämän kelvottoman tekeleen pohja kelpaisi uudenkin pohjaksi. Vanhoista ikkunalaseista tehdystä huoneesta minä tykkäisin, mutta tämä aina yhtä rationaalinen aviomies ei ole yhtä romanttinen. Eikä meillä sitä paitsi olekaan niitä laseja missään tallin vintillä tai muussa kätkössä odottamassa pääsyä kasvihuoneeksi.