Aurinko tanssi pääsiäisaamuna...

... vai miten se menikään? Joka tapauksessa koko päivä on ollut ihanan aurinkoinen, kuten juhlaan kuuluukin. Ja pitkäperjantai oli tänäkin vuonna harmaa ja apea päivä, kuten aina.Tämä kuitenkin oli riemullinen juhlapäivä. Hyvää pääsiäistä kaikille!

Kuvasin meidän pääsiäispöydän alkaessani päivällä kattaa sitä. Ohranjyvät ehtivät itää oikein kiitettävästi, mutta rairuohon siemenistä ei oikein vielä ole tullut ruohoa.
Tarjolla oli lammaspaistia, uuniperunoita, kermakastiketta, kotijuustoa, maksapateeta, kananmunan puolikkailla koristeltua vihreää salaattia ja kirsikkatomaatteja, uunisipuleita ja -porkkanasuikaleita. Jälkiruoaksi tein Valion mainoksissa esiintynyttä rahkajälkiruokaa, joka oli pakastettu ja tarjottiin sulatettuna (valkosuklaalla ja limellä maustettua rahkaa ja kermavaahtoa, tarjottaessa pieniä mandariinipaloja, ja sekin oli hyvää nam-nam).

Ruoka oli hyvää ja se teki oikein hyvin kauppansa. Perinteen mukaan lapset olivat kutsuttuna. Yksi miniä puuttui, muut olivat paikalla.

Tästä Sacher-kakusta kirjoitin viikolla tänne reseptin. Kuorrutin sen eilen: olisikohan ollut 150 g tummaa suklaata ja 1 rkl voita, jonka sulatin desissä kuumennettua kertaa ja levitin vähän jäähtyneenä kakun päälle. Jaa niin, voitelin päällisen ensin aprikoosimarmeladilla, jota oli sisälläkin. Kakku on ihanaa, täyttä tavaraa ja siinä on noin ziljoona kaloria.

Päivä oli mukava, mutta jalkoja kyllä särki niin, että pyysin tyttären kaatamaan kahvit seurueelle, kun tuntui että pian jalat alkavat pettää. Auttoivathan he kaikkikin nostamalla tiskinsä pöydästä ja tyttärenpoika kantoi kahvikupit pöytään ja kattoikin ne..

Vielä olisi edessä likaisten astioiden laittelu tiskikoneeseen. Sitä kuvaa en esittele! Syömävieraat tulivat vasta kolmelta, mutta laittelussa meni tarkkaan koko iltapäivä ja vähän aamupäivästäkin.

Huomenna on toinen samanlainen urakka, uusi lammas, uudet perunat, uusi salaatti. Kastiketta jäi huomiseksi ja jälkkäritkin on valmiina. Voi olla, että juurekset saavat jäädä paistamatta.

Nyt pitäisi lähteä alakertaan ja toivoa, että voin pian nostaa jalat ylös. Niitä kyllä särkee vieläkin.

Isä on siellä sairaalassa. Mies kävi eilen katsomassa ja viemässä lukemista, me molemmat pitkäperjantaina. Veimme kahvit ja bebe-leivokset. Äitiäkin tietysti piipahdin kurkkaamassa. Muori oli hereillä, silmät auki, mutta katsekontaktia en saanut, puheesta puhumattakaan. Taas yksi pykälä alaspäin?