Aurinkoisen päivän päätteeksi taivas meni pilveen ja tummat pilvet voivat melkein näyttää lumipilviltä. Antaas kattoo, onko huomenaamullakin maa valkoisena, kuten tänään.
Onneksi meidän ei yleensä tarvitse lähteä liikkeelle kovin aikaisin, vaikka yöllä olisikin ollut miten liukasta tahansa.
Tänään käytiin isää tapaamassa ja samalla myös veljeäni. Isä oli aika reipas, joimme yhdessä iltapäiväkahvit ja juttelimme niitä näitä. Isä oli käväissyt katsomassa äitiä, muttei saanut tätä edes havahtumaan sikeästä unestaan. Toivottavasti käyntimme vähän lievitti vierailun aiheuttamaa pahaa mieltä.
Jouduimme jättämään viimeisen tervehdyksen veljen rakkaalle koiralle. Se lähtee huomenna koirien taivaaseen. Iloinen, kiltti koiruliini on jo jonkin aikaa sairastanut ja nyt sillä on niin paljon jo kipuja, että vaihtoehtoja ei ole. Käly oli ihan lohduton, kuten voi arvata. Kurja juttu.
Olen vieläkin kiitollinen siitä, että meidän rakas oma koiramme kuoli sananmukaisesti käsiimme, mutta tuskat eivät kestäneet pitkään. Edellisen koiran jouduin viemään piikitettäväksi ja eläinklinikan henkikökunnan äärettömän suuri ystävällisyys ja myötäeläminen ei koskaan unohdu.
Ostin meille itselle hortensian kaikkien koiraystävien muistoksi (tai muuten vaan omaksi iloksemme). Saas nähdä, elääkö se niin kauan, että pääsee pihalle. Pihasta puheen ollen, vaarin pihassa ja lähipellon päällä oli valtava parvi pikkulintuja. Mies arveli, että ne olisivat tiaisia, mutta kuulimme myös peipposen livertelyä. Kevättä se tekee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!