Visiittipäivä tänään

Tänään on satanut aamusta alkaen, ihan kuten säätiedotus lupasikin. Minua ilahduttaa, kun sain eilen pyykin ulkokuivatuskauden avattua. Jäät ovat lähteneet järvestä jo toissa päivänä. Kevät tulee ja kaipa nuo ojissa virtaavat ja pihalla löllyvät vedet joskus kuivuvat.

Tänään oli sateen takia hyvä syy lähteä isäpappaa tervehtimään, varsinkin kun näin hänestä untakin viime yönä. Isä kysyi heti, oliko hän vielä hengissä siinä. Oli.

Tämä on huono sinivuokkokuva, mutta liittyy olennaisesti tähän päivään. Isä oli käynyt äitiä katsomassa ja vienyt tuliaisiksi muutaman sinivuokon pihasta. Äiti oli reagoinut niihin, mikä seikka tuntui mahdottoman mukavalta. Useimmiten hän ei reagoi mihinkään, oli unessa tai ei. Sitä vähän miettii, millaisella lääkityksellä hän oikeasti on. Mutta tuo kukkien vieminen on uskomattoman viehättävä juttu. En erikoisemmin muista, että isä olisi takavuosina kukkia kanniskellut, paitsi kylläkin aina äidin syntymäpäivänä jasmikkeen oksia ja äitienpäivänä valkovuokkoja.

Tiskasin, parsin revenneen housunsauman, kahvittelimme ja juttelimme mukavia. Tenttasin taas isältä vanhoja asioita, sellaisia joista minulla oli epätietoisuutta. Niin oli isälläkin. Tuntuu, kuin suvulla ei olisi ollut tapana suuremmin laulella menneistä. Mieheni inhoaa tätä sukututkimusharrastustani ja nytkin joutui pakosta kuuntelemaan jaaritteluani. Minulla kyllä oli mukavaa ja luullakseni isäkin oli tyytyväinen.