Se tuntui niin mukavalta, että annoin heille kokonaisen säkillisen namuja. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka ruuvaavat ovikellon pois ovesta palmusunnuntaina noitien pelossa. Tietysti meillä käy korkeintaan yksi virpojaporukka ja isossa kerrostalossa niitä saattaa rampata vähän enemmän. Mutta silti...
Jos olin minä tyytyväinen, niin aika riemuissaan olivat nämä virpojatkin jakaessaan saalistaan.
Palmusunnuntai ei tällä kertaa ole pelkästään iloa ja riemua. Lehdessä oli ex-kollegan ja -työkaverin kuolinilmoitus. Hän oli minua kolme vuotta nuorempi. Monet muistot ovat jo ehtineet tulvia mieleeni yhteisistä työvuosista.
Kyllä minä ymmärrän :) Jos tilillä on 1 euro rahaa,niin siinä ei paljon suklaamunia ostella.Ja isossa kerrostalossa voi virpojia päivän mittaan käydä melkoinen määrä.En ole pahoillani,ettei ovikelloni ole soinut näissä merkeissä - vaikka sitä ei ole pois ruuvattukaan ;) Muistan aikoinaan,kun äitini teki tukehtumiskuolemaa makuuhuoneessa ja ovella ramppasi virpojia toivottamassa tuoreeks terveeks...tilanne oli jokseenkin irvokas;vaikka toki virpojat eivät voineet tilannetta tietääkään.
VastaaPoistaKuolinviestit pysäyttävät aina.Mutta muistot ovat monesti lohdullisia eivätkä häviä,vaikka toinen ihminen poistuukin keskuudestamme.
Totta puhut Merkku. Tietysti on näitä tilanteita, jolloin haluaa ihan syystäkin toivottaa pienet noita-akat hemmetin kuuseen. Ajattelin lähinnä sitä, miten tosissaan nämäkin pikkuiset olivat asialla.
VastaaPoistaMeilläkään ei käynyt kuin kaksi pikku noitaa ja kovasti odotin enemmän...:)
VastaaPoistaMinulla ei käynyt yhyy yhtään pikkutrullia.. Ehkä tämä isompi peloitti ne? Ihana blogiasu!
VastaaPoista