Pala kakkua, kiitos!

Muistin yhtäkkiä, että jääkaapin uumenissa pitäisi olla vielä pala pääsiäiseksi tekemääni Sacher-kakkua. Epäilin sen olevan jo umpihomeessa, mutta ei!  Kysymyksessä on oikea kevätkakku, kun säilyy, säilyy ja aina vaan säilyy.

Olihan se pohjapuolelta aika kuivaa ja vähän jääkaapille maistuvaa, mutta runsaasta aprikoosikerroksesta ylöspäin ihan hyvää maultaankin. Paksussa suklaapäällyksessä ilmeisesti oli säilyvyyden salaisuus. Muistinhan minä vanhastaankin, että Sacher-kakku säilyy hyvin, mutta nyt tämä kyllä ihan vaan unohtui kaappiin. Tyhjensin kakkuvadin ja aion kyllä herkutella vielä ainakin pariin kertaan suklaakakulla. Ehkä liruttelen vähän mehua pohjapuolelle? Ohje oli ihan perus-Sacherin ohje, jonka olen kirjoittanut vanhimpaan reseptivihkooni vuonna 1968 tai -69.

Tässä vielä kuva eilisestä koiravieraasta, joka päätti ruveta autokuskiksi. Koira on tottunut autoilija eikä sitä yhtään haitannut, vaikka me juttelimme auton ulkopuolella. Autoon pakattiin pino kesärenkaita ja vielä yksi vaaleanpunainen polkupyöräkin.

Mies sai tänään puhelun autoverstaalta, jossa he eilen tyttärensä kanssa kävivät. Varaosia etsitään. Merkkifirma oli ehdottanut suunnilleen puolen moottorin uusimista, tietysti mieluummin sitä kuin parin tiivisteen myymistä.

Luontokuvassa on ilmeisesti perhettään hoitava harakka, joka oli kaivelemassa ruokaa pellonreunasta. Tämä on varsin kaunis lintu ja olisikin upea, jos ei olisi niin pahaääninen tai ei kävisi meidän terassia paskomassa.

Minä kameroineni ilmeisesti häiritsin sitä, kun piti noin tarkkaan seurata kuvaamista. Toinen lintu, jota tarkkailin, oli pesään sammalpehmustetta keräävä sinitiainen. Siitä en saanut kuvaa. Kuvaamata on myös sepelkyyhky-pariskunta, joka ilmeisesti pesii meidän korkeassa kuusessa. Ja jossain ojanpenkalla ilmeisesti hautoo jo fasaanikin. Näitä on kiva seurata.