Olen ahertanut lähes koko iltapäivän näiden juttujen parissa, siis vanhojen sukujuttujen kimpussa. Vähän penkonut tietoja ja vähän kirjoittanutkin. Nyt alkaa hartioissa tuntua kaipuu saunanlämpöön...
En malta olla kertomatta äskeisestä wau-elämyksestäni. Löysin nimittäin taas yhden metkan lenkin puuttuvien tietojeni ketjuun, jos näin saa sanoa. Yksi Aukusti Juhonpoika, talonisäntä, jonka juuria jäin miettimään, juurtuikin yllättäen omalle paikalleen. Ilmeni, että hän oli isoisän isoisän poikapuoli. En tiedä vielä, mikä arvo tällä tiedolla on, mutta ehkä Aukusti haluaa palata asiaan. Ilo syntyy pienistäkin asioista.
Iloa varmaan kehkeytyy myös iltaohjelmasta, johon kuuluu saunomisen lisäksi parsaillallinen. Mies toi eilen kaksi nippua valkoista, peräti tuoreen näköistä parsaa, jonka aion tänään keittää. Muut iltaruoat ovat eilisen tähteitä eli uuniperunoita, katkarapusalaattia ja savulohta, vähän kutakin.
Hei, vanhan talon vanha mieskin tutkailee sukuja, tällä hetkellä isäni puolelta isä-poikalinjaa. 1700-luvulla ollaan. Sivusta seurattuna mukava harrastus :)
VastaaPoistaMinä nautin aina kirkkoherranvirastotöissä siitä, kun teen sukuselvityksiä ja pitää etsiä niitä puuttuvia lenkkejä vanhoista kirkonkirjoista. Sitten kun löytyy aina joku polvi, tulee sellainen WAU-tunne!
VastaaPoistaSalapoliisityötä, sitä se sukututkimus minulle on! Juuri noiden ahaa-elämysten takia niin äärettömän antoisaa, että se vie mukanaan ja helposti, voi liian helposti sitä kiinnostuu aina uudesta ihmisestä, löydöstä, ja tutkimus leviää kuin pullataikina. Mutta pullathan ovat hyviä! Kiva seurata sukuiluasi. Olen ollut sivuillani vasta vähän aikaa, joten en ole ihan kaikesta 'kartalla'. Siksi kysynkin mistä päin teet sukututkimusta?
VastaaPoistaJuu, tämä on todella mukaansa sieppaava harrastus, varsinkin kun jokainen pieni löytö tuntuu tosi isolta.
VastaaPoistaPia, en varmaan ole sitä täällä kertonutkaan koskaan. Olen niin etelä-suomalainen kuin olla voin. Isä suku on Tuusulasta.