Äkäinen selkä ja mukavat pihanaapurit

Ihanan aurinkoinen päivä, mutten uskaltanut edes kompostille lähteä. Selkä näet vaivaa edelleen. Särkylääkkeellä kipu on oikein hyvin kurissa, mutta liikkuminen ja etenkin nouseminen tuolista yms. sattuu. Täytyy vain toivoa, että tämä tästä pian kohenee. Mies lohduttaa, että kyllä kipuunkin tottuu. Kai mulla sitten on matalampi kipukynnys kuin ukkokullalla.

Otin kuvia lintulaudan tinteistä, joita on mukava seurata ikkunasta. Tämä on piilokuva: toisesta näkyy vain pyrstö. Nämä yleensä kesyyntyvät aika pian, jahka terassikausi alkaa. Jotkut tulevat jopa ottamaan kädestä pähkinän. Miehen, ei minun kädestäni. Talitiaisten ja sinitiaisten lisäksi laudalla pitäisi käydä viherpeippoja, mutta nyt niistä ei ole näkynyt vilaustakaan, saati harvinaisemmista linnuista. Ehkä muilla naapureilla on paremmat eväät? Oravatkin ovat vähentyneet, mutta nythän olikin harvinaisen hyvä käpyvuosi. Yksi orava kyllä käy säännöllisesti.

Linnut yleensä käyvät yksitellen laudalla ja jos useampi osuu kerralla paikalle, jäävät muut jonottamaan. Vein äsken rusinoita ja manteleita kaiteelle, jos vaikka mustarastas tulisi syömään. Syksyllä jopa fasaaniemo osasi lentää lintulaudalle. Toistaiseksi fasaanista on näkynyt vain jäljet lumessa.

Jänikset saavat iltakauransa ja joskus tipautan kauroja terassin alle fasaanillekin. Eilen, kun mies tuli soittotunniltaan, oli jänis jo ollut syömässä. Se tietysti säikähti ja oli kiireesti juossut autonnokan ja rappusten välistä karkuun. Ruokintapaikka on sen verran piilossa pensaan takana, etten ole tänä talvena saanut yhtään pupua kuvaan. Tuntuu kuitenkin kivalta tietää, että nämäkin mukavat naapurit osaavat tulla pihaan. Toivottavasti ei kuitenkaan omenapuun kautta...