Uskoa, toivoa ja kesäaikaa

Hyvä pääsiäissunnuntai hurahti tosi nopeasti. Meinasi melkein tulla kiire, kun valmistelin sukupäivällistämme ja eiliseltä jäi muutma homma rästiin. Tupa ja takkahuone oli pakko imuroida. Mies istui tuolissa ja poti polveaan. Minä ahersin ja podin selkääni, mutta onneksi voin hetkeksi istahtaa noin joka toinen minuutti. Mies-poloinen kärsi pahoja tunnonvaivoja, kun ei pystynyt yhtään auttamaan. Tavallisesti hän tällaisissa tilanteissa kuorii perunat, mutta kun organisoin itselleni tuolin tiskipöytän eteen, vedin yhden vetolaatikon auki ja nostin kompostiastian laatikkoon ja viereen vedellä täytetyn pytyn kuorituille perunoille, niin sujuihan se kuoriminen minultakin.

Kas kun en huomannut kuvata ruokiamme. Tällainen oli pääsiäisateriamme: alkuruoaksi vihreää salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa ja kotijuustoa sekä oliiveja. Kananmunat unohtuivat pöydästä, mutta ne tarjottiin sitten lampaanpaistin kanssa. Myös miehen tuomat tuoreet yrtit unohtuivat kaappiin siinä kiireessä. Muut höysteet olivat peruna-vuohenjuustovuoka, paistetut porkkanat ja sipulit sekä kastike. Jälkiruokana pasha.

Perunavuoan ohjeen nappasin Kotivinkistä, vaikkakin muutin vähän sekä aineita että ainesuhteita:
2 kilon pussi punaisia perunoita, 2 pötköä vuohenjuustoa, suolaa, pippuria, 2 dl vispikermaa ja 2 dl ruokakermaa.

Luuttomia ja kalvoista siivottuja lampaanpaisteja oli kaksi kappaletta rinnakkain uuniritilällä. Marinoin niitä pari päivää piimässä, jonka joukossa oli yrttimausteita ja valkosipulin kynsiä. Tein vielä uuden mausteseoksen öljyyn, jossa oli erilaisia yrttejä, ainakin rosmariinia, salviaa ja oreganoa ja sillä voitelin paisteja kertaalleen.

Paisteista valuneen liemen suurustin ihan tavallisesti vehnäjauhoilla ja maustoin minttuhyytelöllä. Kun se ei oikein tuonut terää kastikkeeseen, ripottelin mukaan hyppysellisen murukahvia ja hyvää tuli.

Meillä oli oikein rattoisaa. Puhuttiin kuntaliitokset ja muut päivänpoliittiset kysymykset, sairaudet ja kesäsuunnitelmat. Toinen miniä oli sairastunut eikä toinen tytärkään päässyt paikalle, mutta oli meitä silti lähes pöydäntäysi paikalla: kahdeksan henkeä. Ruokaakin jäi sen verran, että pistin perunalaatikon ja yhden paistinpuolikkaan pakkaseen. Huomiseksi on varattu uudet ruuat, kun saamme ystäväpariskunnan vierailulle.

Tuo otsikko tulee kahdesta asiasta: pääsiäisen varsinaisesta merkityksestä ja siitä, kun painoin eilen, Uskon päivänä, tietokoneen nappia ja lähetin tekstini eteenpäin. Ei, kustantajat eivät ole kilpailleet kirjastani, vaan päädyin itse ns. palvelukustanteeseen. Pinna kai katkesi, enkä malttanut enää seuloa valtakunnan kustantamoita enkä odottaa epätoivoisesti kuukausitolkulla vastauksia niistä. Isänikin viimeksi taas toiveikkaana kysyi, milloin se valmistuu. Toivoisin niin voivani ojentaa esikoiseni isälle oikein kovissa kansissa. Vaikka hän tekstin on lukenutkin, niin olisi se ihan eri juttu. Pitäkääpä peukkuja! Kerron sitten, miten tässä käy.