Taas yksi vähemmän

Meidän aikanaan niin laaja sukumme vähenee vähenemistään. Tarkoitan sitä sukua, jonka kanssa olen tekemisissä. Serkkuja oli alun alkaenkin vain kuusi kappaletta ja heistäkin vain puoleen saan halutessani tai tarvittaessa yhteyden. Pikkuserkkuja oli lapsuudessani laumoittain - ja sinne lapsuuteen he jäivätkin. Kävi niin, että aikuistuessamme jäimme kaikkien sukukestien ulkopuolelle, vieraannuimme tietysti ja muutenkin hajaannuimme maailman tuuliin.

Äidin serkuista olen tuntenut vain yhden ja pitänytkin viime vuosina häneen yhteyttä. Isän serkut sen sijaan tunsin joka ikisen, olivathan he lapsuudessani isotätien ja -enojen tai -setien aikuistuneita poikia ja tyttäriä, useimmat tosin jo sodankäyneitä ja monet perheellisiäkin. Heitä oli laskujeni mukaan ainakin viisitoista. Itse taisin olla pikkuserkkuparven vanhin.

Nyt joukko on taas harventunut. Isä on jo pitkään ollut suvun vanhin. Kun tänään piipahdimme tervehtimässä häntä, oli taloon juuri tullut suruviesti: isän yhden serkun leski on nukkunut pois noin 95 vuoden korkeassa iässä. Hän oli vielä viime kesäni oikein pirteä, kun soitin meidän suruviestiämme. Jalat kuulemma eivät oikein enää pitäneet, mutta pää oli terävä. Kuulen yhä mielessäni hän persoonallisen, reippaan äänensä, joka oli samanlainen jo 50-luvulla, kun sen ensimmäisen kerran kuulin. Mutta kyllähän se syö ketä tahansa naista, saati lähes satavuotiasta, kun saman vuoden sisällä menee läheltä sisko ja lanko, siskon lanko ja käly, miehen serkunvaimo ja ties kuinka monta muuta hyvää ystävää ja naapuria tiiviistä kyläyhteisöstä.

Laskujeni mukaan isän serkuksia on hänen itsensä lisäksi enää elossa viisi tai kuusi eikä puolisoita senkään vertaa. He ovat kaikki eläneet pitkän elämän ja meidän sukupolvemme alkaa pian olla tätä suvun vanhinta polvea.

Tähän teemaan liittyy kirjoittamisenikin, sillä haluan tallentaa palasen oman sukumme tarinaa edes muutamalle jälkipolvien edustajalle. Taisin kertoakin, että vein tekstin isälle ja hän oli jo ehtinyt lukea sen. Vähän minua jännitti, millaiset kommentit saan lukijalta. Kahdesta asiasta hänellä oli eriävä mielipide. Toinen oli selvä oma virheeni ja toinen lähteessäni ollut virhe tai mahdollisesti isän oma muistivirhe, mutta korjasin kuitenkin tekstin hänen ohjeensa mukaan. Muuten hän ainakin vaikutti tyytyväiseltä.