Lumimyräkkää tulossa?

Luvattua lumimyräkkää tässä odotellaan. Taalainmaa on jo kuulemma kaaoksessa ja kai Länsi-Suomessakin pyryttää. Kurjaa, jos piha taas täälläkin täyttyy lumesta ja etenkin polut, joiden pinta on valmiiksi epätasainen ja jäinen. Kapea polku kompostille ja jänisten ruokintapaikalle on muutenkin hankala kävellä. Tämä mummu ainakin pelkää liukastumista.

Aamulla oli pakkasta -15 astetta, kun mies lähti harjoituksiinsa. Ei tullut vielä kevät, vaikka elämmekin jo maaliskuuta.

Jos toden sanon, niin tämä kuva täyttää aika päivälleen neljä vuotta, mutta tällaisen näkymän kuuraisista oksista olisin hyvin voinut kuvata tänäkin aamuna. Aurinko paistoi melkein kipeästi silmiin, kun istuin lehteä lukemassa ja aamuteetä hörppimässä. Meillä näet ei kovin paljon harrasteta ikkunaverhoja.

Viikonlopuksi ei ole suunniteltu mitään oleilua kummempaa ohjelmaa, joten isommat tai pienemmät lumituiskut eivät varmaankaan haittaa niin kauan kun postilaatikolle päästään. Minulla on muutama kirja odottamassa lukemista ja yhdet villasukat, vaihteeksi itselle, ovat kesken. Kuten myös ikuisuusprojektini Villapaita, joka ei edistynyt talven mittaan juuri yhtään.

Sukkaharjoituksia on jatkettava, sillä sain tai otin ihan vapaaehtoisesti langat kahteen sukkapariin, kun viikolla olin marttojen vuosikokouksessa. Kudoimme vanhustentalon asukkaille sukkia, kintaita ynnä muuta kuulemma hyvin tarpeellista lämmikettä. Syksyllä neuloin toistakymmentä sukkaparia, mutta sitten into hiipui ja ehkä rannevaivatkin tulivat osittain tästä syystä. Nyt harjoitus jatkuu.

Mies suunnittelee tekevänsä huomisen ruoan ja tietysti tekeekin, kun jo osti lammasta ja possua pata-aineksiksi. Tänään syömme iltaruoaksi taas pikkuherkkuja esimerkiksi mätiä ja katkarapuja uuniperunoiden kanssa.

Tärkein viimeiseksi: kirjantekeleeni lähti yhdelle kustantajalle. Tai oikeastaan vain muutama luku, sillä nyt vasta tiedustelen, kuuluuko tämä tämmöinen genre ollenkaan heidän ohjelmistoonsa - tällä hetkellä tai koskaan. Jos he osoittavat edes jotain mielenkiintoa, niin sittenhän koko kässäri lähtee saman tien. Jos tulee hylsy, otan tietenkin vielä ainakin yhden yrityksen tai siis muutamankin kustantajan, joille sen lähetän ennen kuin rupean omakustannetoimiin. Vastahan minä olen tämän polun alussa. Yksikin sittemmin nimekäs kirjailija kuulemma joutui lähettämään kässärinsä yhdelletoista kustantajalle ennen kuin tärppäsi.

Kirjoittajaryhmämme ensimmäisen esikoinen on jo nähnyt päivänvalon ja minä niin mielelläni olisin seuraava. Antaas kattoo, miten ämmän käy. Lähde- ja taustamateriaalia on työhuone tulvillaan, mutten uskalla vielä ruveta raivaamaankaan. Sinänsä luulen pian osaavani tekstin lähes ulkoa, niin moneen kertaan olen sen käynyt läpi ja aina on jotain muokattavaa. Olen jo moneen kertaan arvellut pistäväni viimeisen pisteen paikalleen, mutta ei kai se niin mene. Luultavasti kustantaja, jos sellainen nyt löytyy, pistää vielä muokkaamaan raa´alla kädellä, mutta se kai on kohtalo vähän meikäläistä nimekkäämmilläkin kirjoittajilla.

Nytpä ei muuta kuin leppoisaa viikonloppua! Minä lähden petaamaan puhtaat lakanat sänkyihimme.