Hyvä päivä, paitsi...

Eipä tullut mieleenkään, että vanhat Kielikellot ovat niin paksuja, että rikkovat reijittäjän. Mokoma ei edes varoittanut hajoamisestaan! Ajattelin tänään mapittaa muutaman vuosikerran, kun noita mappeja eilen tyhjeni sopivasti. Reikärauta sitten kesti kahden mapillisen verran, mutta onneksi aloitin lehtipinon vanhimmista päästä. Muutaman viime vuoden lehdet saavat jäädä lehtilokeroihin, missä ovat ennenkin olleet. Järjestelen ne vain vuosikertajärjestykseen, työnnän hyllyn perälle ja ehkä sitten unohdan ne. Kaikkia lehtiä ei taida olla tallessa ja muutama vuosikin meni niin, ettei minulle lehteä tullut kotiosoitteella. - En tiedä, miten usein selaan vanhoja lehtiä vai selaanko koskaan, mutta enpä raaski hävittääkään. Kynsin hampain pitäytymistä vanhassa?

Muuten tämä on ollut hyvä päivä, mitä nyt flunssa kai on iskemässä. Sitä kuulemma on runsaasti liikkeellä. Onneksi tauti alkoi vasta faijan syntymäpäivien jälkeen tai ainakin toivon niin, sillä mikä tahansa flunssa tuntuu vievän isältä jalat alta ja lähettävän piipaa-autolla terveyskeskuksen vuodeosastolle.

Vaikken ulkoillutkaan muuta kuin matkan roskikselle ja jäniksiä ruokkimaan, ehdin sentään ottaa muutaman kuvan ulkoa. Tämä on jo hämärän aikaan: jänisten kohtauspaikka. Toisen kuvan otin jänisten tamppaamasta polusta, mutta se pitää ottaa uusiksi. Kun olin sukkasillani ja ilta hämärsi, ei polkua oikein erota hangesta. Vakioreittiä puput näköjään kulkevat pellolta kauranjyviä ja herneitä popsimaan.

Tienristi

Tammen lehti

 Kun tarkkaan katsoo ja suurentaa kuvaa, löytyy oksistosta yksi yksinäinen tammenlehti. Tämä on kuvattu eilen tai toissapäivänä.