Kirjoja, kirjoja, aina vaan kirjoja

Tänään on ollut lukupäivä. Menossa on kolmekin kirjaa yht´aikaa, tapa jota en yleensä harrasta. Mies sai luettua Lasse Lehtisen uusimman, trilogian kakkososan ja aloittelin sitä jo toissapäivänä. Sehän kertoo ämpäriurakoitsijasta lähteneen rakennusliikkeen omistajan huikeista seikkailuista. Taidettiin puhua joskus, että se pohjautuu tositarinaan eli Armas Puolimatkan elämään. Vauhdikasta menoa, mutta sitä kai se oli 70-luvulla. Meidänkin ensimmäinen omistuskämppämme oli Puolimatkan kohde Vantaalla, siis edellisessä elämässä. Tytär oli 2,5-vuotias kun sinne muutettiin. Ensimmäiset päivät likka kiipesi ahkerasti rappuja alakerrasta yläkertaan ja yläkerrasta alakertaan. Tämä kirja kertoo suunnilleen niistä ajoista. Lehtinen on  sujuvakynäinen kaveri, ei siinä mitään, ja ottaa faktoistakin selvää.

Toinen menossa oleva teos on mieheni isovanhempien kirjeenvaihtoa 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkupuolelle. Harmilista, kun puhelimen ja nyt sähköpostin keksiminen poistivat lähes kokonaan tällaisen sukulaisten ja puolisoidenkin välisen kirjeenvaihdon. Sota tietysti palautti harrastuksen hetkeksi, mutta koskapa olet viimeksi kirjoittanut oikean kirjeen?

Kolmas onkin sitten romantiikkaa ja edellisten vastapainoksi sopivaa, vieläkin rentouttavampaa kerrontaa. Hädin tuskin maltoin lopettaa ennen kuin tulin tänne keräämään vähän unihiekkaa silmiin.

Saatavilla on pino kirjoja etsimässä uutta kotia. Romantiikkaa, jännitystä, korkeintaan muutaman vuoden takaisia laatukirjoja, sisustusta, ehkä käsityötä ja askartelua. joku  elämäkerta ja huom. pohjalaiset: kaipaako joku Lapuan emäntäkoulun tai Kauhajoen kotitalousoppilaitosten historiikeejä? Viime mainittu ei ole tämä uusin tuote, vaan vaatimattomampi, joka päättyy muistaakseni 70-lukuun. Edellinen taas on blogisisar Ikolan Kaisan kirjoittama.

Postikulujen lisäksi ottaisin muutaman euron omantunnon mukaan. En kääri niitä omiin liiveihini enkä nyt hurskastelekaan, mutta laittaisen rahat Kirkon ulkomaanavulle joko naistenpankkiin tai naisten koulutukseen.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin ilmoittaudu kommenteissa. Teen sitten vasta kirjaluettelon erikseen, nimitäin jos on kiinnostusta. Luetteloa syntyy aikaisintaan sunnuntaina tai maanantaina.

En selviäå kirjahyllyprojektista muuten kuin luopumalla. Ajattelin kyyditä pari säkillistä vaikka kirkon tai helluntailaisten Fida-kirpputorille, jos suostuvat ottamaan vastaan.  Kokeilen ensin tätä suoramyyntiä teille, siskot ja veljet! Vai olisiko jollain vielä parempaa ehdotusta?

Divarista kyllä ostan kirjoja, mutta kokemusteni perusteeella ei maksa vaivaa lähteä tarjottelemaan myyntiin. Minusta ei ole kirppismyyjäksi enkä huutonettiinkään jaksa ruveta näitä nyhertämään.

Viikonloppuja!