Tauon paikka

On tämä lehtien ja kirjojen järjestely hidasta ja tuskaista hommaa! Kirjoilla pitäisi olla nyt erilaisia välivarastoja, joista niitä saisi nostettua varsinaiselle paikalleen vaikka yhden kerrallaan. Nukkisromutkin ovat tiellä, siis kaikki ne säästämäni pahvit, purkit ja muut romppeet, joista pitäisi tehdä nukketalon kalusteita ja muuta pientä siperrystä. Olen yrittänyt hankkia niille laatikoita, mutta tuntuu kuin tavarat eivät silti mahtuisi mihinkään. Lisääntyvät varmaan omia aikojaan?

Selkäni ei tykkää yhtään tästä työstä ja siksi minulla onkin jakkara, jolla istuen on paljon mukavampi yrittää saada jonkinlaista tolkkua kirjakasoihin. Kasat syntyivät syksyn aikana ja erityisesti ennen joulua, jolloin vain kannoin alakerran kirjakasat yläkertaan pois silmistä...  Kirjojen lisäksi yritän järjestellä säilöttävät lehdet omiin lokeroihinsa. Mutta nyt on paikallaan pieni tauko. Mies lähti harrastukseensa ja niin tein minäkin: tulin tänne.

Tässä iltapäivä on hurahtanutkin. Sen verran kävin ulkona, että kannoin korillisen lehtiä lehtiroskikseen ja totesin, että hangen pintaan oli jäätynyt kova kerros, joka rapisi mukavasti töppösen alla. Omaa pihapolkua ei tänään tai eilen ole aurattu, mutta virallisella tiellä oli lumiaura käynyt. Mies kyllä soittikin viime viikolla kaupungille, kun ei ollut toivoakaan päästä autolla pihasta.

Lämpötilat heittelevät eilisen aamun lähes kahdestakymmenestä pakkasasteesta illan nollakeliin. Tänään on varmaan ollut pikemminkin plus-asteita. En ole tosin huomannut katsoa lämpömittaria. Ulkoeteisen ikkunat olivat kivassa kuurassa, mutta näin harmaana päivänä edes kuva ei onnistunut tätä paremmin, kun en halunnut käyttää salamaa.

Kuurankukkia

Taukojen aikana olen lueskellut sitä sun tätä, sillä jostain syystä käsityöt eivät ole muutamaan päivään maistuneet. Huivi on kesken ja muutama muukin käsityö odottaa tekijäänsä. Harmaaseen päivään sopii hyvin sekin, että silmässä kulkee mustia pilkkuja. Sitä pitää nyt tarkkailla muutama päivä ennen kuin suinpäin ryntään tilaamaan silmälääkäriä.

Tänään Anttonin päivänä vietetään suomalaisessa kansanperinteessä sikojen suojeluspyhimyksen Antoniuksen eli Tynin muistopäivää, tietää Vanhan kansan merkkipäivät -teos kertoa. Tämän päivän ruokalistalle on kuulunut erityisesti siansorkat tai muu possuruoka. Meillä se on sattumoisin tänään hernekeitto. Varsinaisesti Pyhä Antonius oli egyptiläinen erakko, joka perusti luostarilaitoksen 300-luvulla. P. Antonius kuoli vuonna 356.