Tauko raivauksessa

Kauppamatkalle osui tänään liike, josta ostin muutaman muovilaatikon. Niitä ei ole koskaan liikaa, ei varsinkaan tällaisella romunkerääjä-nukkekotihöpsöllä, joka yrittää seuloa hyllyistä säilytettävät ja poisheitettävät erikseen. Suurimpaan laatikkoon säilön kuitit ja rahtaan koko lootan ulkovarastoon eli aittaan. Pienempiin yritän lajitella askarteluromppeita, kunhan pääsen siihen vaiheeseen tässä iäisyysprojektissani. Edellisellä kauppareissulla hankin muutamia lehtikoteloita - huomatakseni nyt että hyllyssä on monta tyhjennettävää mappia, johon voi lehtiäkin reijittää. Kirpputorille on pakattu muutama kassillinen kirjoja.

Niitä vanhoja mappeja olen nyt muutaman tunnin seulonut. Kas, kun tallessa on entisten työpaikkojen jäämistöjä, kirjoittamiani juttuja, teettämiäni esitteitä, ikiomia markkinointisuunnitelmia ja sen sellaista, josta en aikaisemmin ole raaskinut luopua. Mustaan jätesäkkiin menivät kaikki muut paitsi sievästi mapitetut artikkelit jostain 70-luvulta. Sama kohtalo on erinäisillä pöytäkirjakasoilla, roskiin! Paperinkeräykseen en kuitenkaan arvaa niitä laittaa, vaikka kyseessä ei ole mitenkään arkaluontoista tai salaista tietoa. Kukaan ei varmaan viitsisi edes lukea jotain vanhoja kokouspöytäkirjoja ja esityslistoja. Mutta kun minulla ei ole mitään arkistointivelvoitetta niiden suhteen, niin menoksi vaan. Vuosikertomukset ja historiikit sentään jätän visusti talteen, jos vaikka joskus vielä tarvitsen niitä.

Pihakuva viime viikolta näyttää yhtä tylsältä kuin päivän askareeni. Kun lähdimme asioille, juoksi iso rusakko pihan poikki. Keskellä päivää eikä tietenkään kameraa kädessä. City-kaneja ei onneksi ole näkynyt meidän pihassa, tai eivät ainakaan ole ilmoittautuneet.

Kuulostaa hirvittävän laiskalta touhulta tämä raivaaminen ja sitä se tietysti onkin. Selkää rupeaa vihlomaan aika äkkiä ja sen takia en saa päivässä kovin näyttävää jälkeä. Ja kun sitä rupeaa selaamaan jotain kansiota, niin aika äkkiä uppoutuu tutkimaan sitä tarkemminkin. Menossa ovat onneksi jo alimmat hyllyt, mutta niiden käsittely onkin hankalinta.