Viikko alussa

Aina tämä blogien plarailu muut puuhat voittaa. Tein äsken pienen kierroksen ja nyt pitäisi, siis pitäisi, pistää laskuja maksuun, mutta täällä sitä vaan ollaan. Päivän tärkein toimi tähän mennessä on silmälääkärin tilaus. Pieniä mustia pilkkuja ei tosin ole tänään liikkunut silmässä, ei perhosen siipiä eikä edes sitä kolmattakaan hörselöä, joka seilasi näkökentässä. Silti varmuuden vuoksi ajattelin käydä kysäisemässä, onko kaikki ennallaan vaiko kaihi pahentunut tai muuta sellaista.

Jos minusta ei muutamaan päivään kuulu mitään, niin syy ei ehkä ole vaivaisessa silmässä, vaan mahdollisessa tietoliikennekatkoksesta. Nimittäin mies osui paikalle juuri sopivasti, kun sähkölaitoksen alihankkija kaivinkoneineen oli naapuriraksan vieressä lopettelemassa töitään.  Tarkoitus on vetää sähkölinjaa uuteen paikkaan, jotta ex-meidän-tonttimme saa omat sähköt ja jotta raksalla vielä pitkään touhuavat kaivurit, rekka-autot ynnä muut korkeat vekottimet eivät enää katko avojohtoja eli vie meiltä toista kertaa esimerkiksi puhelin- ja nettiyhteyksiä. Nytkin näyttää olevan jonkun puutavarakuorman purku menossa.

Kaivurimes esitteli suunnitelmia meidän isännälle ja ällisteli sitä, ettei kukaan ole muistanut meidän puhelinlinjamme olemassaoloa. Viesti varmaan meni nyt eteenpäin, mutta tarkkailemme tilannetta hyvin tiiviisti. Asialla on myös se merkitys, että toistaiseksi raksa on ottanut työmaasähkön meidän kauttamme ja jos sähkömittari häviää yhtäkkiä, on meidän  paha laskuttaa raksaa. Toivottavasti kaikki menee ilman suurempaa hämminkiä, mutta ne laskut kuitenkin käyn syöttämässä nettipankkiin varmuuden vuoksi.

Nyt tässä naapuritalossa on ilmeisesti sisätyöt menossa. Lumisateiden takia kattotiilien latominen jäi kesken - siellä ne ovat lumen ja pressujen alla. Olemme ihastuneet sekä naapuritalon ulokonäköön että pohjaratkaisuun. Ruutuikkunat ja kaikki! Samaa ihastusta ei herätä kauppamatkan varrella oleva rakennuskohde, josta mies esitti arvionsa: "Ennen tehtiin paskahuussit tuolla mallilla." Jotkut tykkäävät pulpettikattoisista rakennuksista, me emme, vaikka eihjan siellä meille taloa rakennetakaan. Toisaalta kun naapurissa on harja- ja mansardikattoisia, kaikin puolin kauniita taloja, niin se on sanalla sanoen vaatimaton ilmestys.

.... Käväisin välillä muissa hommissa, esimerkiksi laittamassa viikonlopun ranskalaiskanan luurangan ja siivet ynnä muut roippeet kiehumaan. Meillä syödään tänä iltana kanakeittoa.Tuoksu on huumaava ja  kyllä lauantain ja sunnuntain kana-ateriatkin olivat hyviä.

Huomenna lähdemme onnittelemaan isääni, jolla tulee 89 vuotta mittariin. Mietimme lahjaa, sillä astmaatikolle kukat eivät ole mieluisa lahja. Lukeminen on vaikeaa. Suklaata on laatikkokaupala vielä joululta. Konjakkipulloja yleensä siunaantuu lankomiesten toimesta enkä edes tiedä, miten isä nykyisin uskaltaa iltanaukkua ottaa, kun äidille ei voi tarjota. Muori menee ilmeisesti heti vallan sekaisin pienestäkin alkoholitipasta. No, keksin sitten lahjan, joka käytiinkin sunnuntaina hankkimassa ja on enää pakkaamista vaille valmis. Ohut college-pusero, pitkät kalsarit ja paketti pikkuhousuja. Näitähän ei koskaan ole liikaa eikä isän kauppareissulle osu yhtään liikettä, joka myisi vaatetavaraa. Helmikuussa he ovat lähdössä kuntoutukseen Kaunialaan, jolloin on mukava laittaa uudet ja ehjät kamppeet päälle, vaikka siellä onkin vaatetus talon puolesta. Siis he lähtevät, jos äidille myönnetään maksusitoumus kunnasta. Isä ei lähde yksin, kun tietää miten hankala tilanne siitä syntyisi kotona.

Ja nyt niitä laskuja maksamaan! Heippa!