Saunailta

Taas ollaan lauantaissa ja sauna on lämpiämässä. Olin jo aamulla päättänyt, että tänään rupean järjestelemään kirjoja. Toisin kävi. Lähdimme mummulaan, kun ei koko viikkona ole ehditty. Mutta näin ollaan illassa ja tämäkin suunnittelelmani työ aloittamatta. Miten nämä päivät kuluvat kuin lennossa?

Lunta ei viime yönä tupruttanut kovinkaan paljon, mutta tuuli kinosti sitä sen verran, että miehellä oli aika työ sen linkoamisessa. Meidän kujalla ei ole vieläkään käynyt lumiauraa, mutta onneksi siitä sentään pääsi ajamaan. Sen sijaan keskikaupungin kadut ja lähitiet ovat hirveässä kunnossa, ei uskoisi että ollaan keskikokoisessa etelä-suomalaisessa kaupungissa. Kaupunki kaiketi omistaa tiekarhun, ellei ole myynyt sitä Viroon. Tänä vuonna se on ollut talviunilla eikä varmaan kertaakaan käytössä. Auto kulkee kuin juna raiteilla. Ja varmemminkin kuin junat, jotka kulkevat miten sattuu.

Mummula-käynnistä jäi hyvä mieli, sillä isä kaipaa selvästi juttukaveria. Äidistä ei taida paljon enää olla puheseuraa, enempää kuin minkään asian tekijääkään. Nyt hän kylläkin yllätti: korjasi lounasruokien tähteet jääkaappiin ja sammutti pöytäkynttilän. Yleensä isä on saanut tehdä kaiken, mutta kun minä tiskasin ja täytin tiskikonetta, niin olisikohan se ollut sellainen poikkeama jokapäiväiseen rutiiniin, että äiti melkein kuin vahingossa nosti muutamat kipot kaappiin? En aina ole ihan varma siitäkään, miten hyvin äiti meitä tuntee. Kun emme ole koskaan olleet läheisiä, saati luottamuksellisissa puheväleissä, niin mitenpä sitä enää tässä vaiheessa keksisi luontevaa puhumista? Ikävä juttu.

Äiti oli hyvin väsyneen oloinen eikä osallistunut juuri lainkaan keskusteluun. Kun kysyin jotain lotta-aikojen asiaa, jonka arvelin olevan vielä muistissa, niin vastaus oli vain epämääräinen: "Mitähän tuohon nyt sanoisi?" Jossain vaiheessa hän lähti levottomana kävelemään, tuli takaisin, hiippaili taas hetken päästä pois, ilmeisesti päiväunilleen. Ja ilman keppiä, vaikkei pitäisi ottaa askeltakaan ilman sitä. Äiti valvoo yöt ja nukkuu päivät, isä kertoi. Väsymys voi johtua siitä tai jostain muusta. Sydän- ja muunkin lääkityksen pitäisi olla kunnossa eikä hän ole valittanut erityisiä vaivojakaan, tiesi isä, mutta kun ikää on lähes 90 vuotta, niin tarvitseeko sitä mitään erityistä syytä ollakaan?