Mummo kanasensa niitylle ajoi...

Tänään meillä on nakit.ja-muusi-päivä, mutta huomisen (ja ehkä sunnuntainkin) ruokaa varten yritän selailla keittokirjoja. Kun kauppaan oli tullut näitä, niin ihan pakko oli ostaa ja kokeilla. Ei halpaa lystiä, mutta kiva maistella, miten paljon hän poikkeaa mauttomista pikakasvatetuista broilereistamme. Oikeaa kanaa en varmaan ole syönytkään 70-luvun jälkeen.

Bressen kanaa pidetään maailman parhaana. Se kuulemma saa viipottaa vapaasti niityllä ja ruoakseen napostella pelkkiä jyviä. Sinijalkainen kana on rengastettu ja renkaasta voi sitten varmistaa, että se on aito eikä mikään feikki. Siitä ei voielä ole varmuutta, sillä tämän tipusen varpaat ovat vielä toistaiseki visusti piilossa. On jännä nähdä, muitä muuta tuolla mahassa piileskelee.

Kanasemme pääsee huomenna pataan. Jossain ohjeessa nahan alle työnnetään maustevoita, jossain samat ainekset lykätään kanan persuuksista sisälle.

Muusiruoka höystetään tänään herneillä ja ehkä myös sipulilla. Itse syön niin paljon marjoja ja hedelmiä, että puolen kilon tavoite per päivä varmaan täyttyy jo niillä. Mies ei syö marjoja (sai kiintiön täyteen lapsena), ei hedelmiä (liian happamia), mutta vihanneksia kyllä mielellään. Makumme tosin menevät vähän ristiin. Pavut, punajuuret, sipulit ja herneet käyvät kummallekin. Hän söisi kukka- tai parsakaalia vaikka joka päivä, minä en. Minulle maistuisi myös erilaiset vokkivihannekset sekä porkkana, selleri ja palsternakka, hänelle ei.

Toisalta, kun miekkonen ei ole holhouksen alla ja jos aikuinen ei halua syödä terveellisesti, niin minkä minä hänelle voin. Ei omakaan ruokavalioni täysiä pisteitä saa, ei varsinkaan näin joulun jälkeen, kun kaapissa on vielä pikkuleipiä. Onneksi otin jo viimeisen peltirasian ulkoeteisestä sulamaan...