Keräsin tänään talon joulutontut, ikkunavalot ja seimen talteen, ensi joulua odottamaan. Ulkona oleva valosarja saa vielä jäädä, sillä johto on paksun kinoksen alla enkä ole innostunut kahlaamaan metrikaupalla kinoksessa valojenkaan luokse. Sama reissu muuten pitäisi tehdä kasvihuoneen kattoa puhdistamaan ja se houkuttelee yhtä vähän, niin tarpeellista kuin olisikin.
Meillä oli vain kaksi pikkuista kuusta. Toinen koristi nukkekoti Mattilaa ja on aito muovikuusi. Toinen on valkoisella paksusti kuorrutettu pikkukuusi, jonka saimme ystäviltä joululahjaksi. Ei aavistustakaan, mikä kasvi on kuorrutuksen alla, enkä usko että paksun valkoisen tekolumen alla mikään enää on edes hengissä. Muut joulukukat ovat vielä kohtuullisen hyvissä voimissa.
Oikeastaan ajatukseni oli pitää joulua talossa vielä Nuutin päivään asti, mutta yksi kirja-alesta hankkimani teos antoi uudet ohjeet. Kirja on paksu "Vanhan kansan merkkipäivät" -niminen Kariston teos, jonka tekijät ovat Antto Laiho ja Jani Heikkinen. Tämä Antto L. on koonnut ensimmäisen painoksen jo vuonna 1912 ja Jani H. vähän laajentanut ja täydentänyt sitä vuonna 2005. Nyt on menossa neljäs painos. Alkuperäisen teoksen nimi on "Wanhan kansan merkkipäivät, elikkä, Esi-isiemme maatalouskalenteri". Oi, mikä aarreaitta, jota lainaan vielä monen monta kertaa!
Tammikuun kuudes päivä on, kuten kaikki tietävät, nyky-loppiainen. Seitsemäs päivä eli viime perjantai oli Vanha Nuutti eli Hiiva-Nuutti, jolloin nuuttipukit kiersivät talosta taloon. Jos antimet eli jouluolusten loput olivat niukat, lausuivat pukit esimerkiksi seuraavan pilkkalorun:
"Rapa on sun tynnyrissäs / koko joulun ollu / enkä ole sun lihas murenaa / ja voitas nähdä saanu. / Kaikki hyvii taloi / ja yks on paska, / kunnes nyt tynnyrinpesijälle / ryyppii anna jaksa. / Et sinä minnuu ensi kesän elopellol näe." Ymmärsittekös tämän? En oikein saa kiinni murteen kotipaikasta, vaikka parin lukukerran jälkeen hahmotinkin tekstin sisällön.
Eilen oli Halla-Nuutti eli Nuutin-Nuutti ja tänään Nuutin-Nuppi ja huistuppi. Huomenna on Huistuppi, joka on täysi arkipäivä, jolloin ainakin kokemäkisten mukaan tuppi heiluu. Kolmastoista päivä, siis ensi torstai, on varsinainen Nuutin nimipäivä, jota on sanottu Uudeksi Nuutiksi. Almanakassa päivä on siirtynyt tälle paikalle jo vuonna 1708. Tammikuun ensimmäisen viikon päivistä katsottiin alkaneen vuoden säätilaa. Huomatkaa tämän päivän keli: "Millaiset ilmat tänään, semmoiset syyskuussa".
Talon vanhoissa hirsissä on muutamia koloja, joiden varassa ehkä ennen muinoin on ollut hyllyjä. Tämä kolo on ainoa esillä oleva ja sekin peittyy, jahka saamme hankittua sen eteen uuden hyllyn. Viimeiset vuosikymmenet seinää vasten oli akvaario, mutta se sai ennen joulua kyydin kaatopaikalle. Lasit olivat niin pahasti kalkkiintuneet, ettei niitä enää saatu puhtaiksi ja muutenkin olimme lopen kyllästyneet kalankasvatukseen. Tonttutyttö olkoon nyt hyllyn tuloon asti edustamassa vaikka vanhan talon maahisia. Tulevan hyllyn alapuolella on matala kaapisto, jossa mies pitää omia yksityisiä juttujaan, joihin vaimo ei kajoa. Paitsi joskus puhelinluetteloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!