Hellettä ja huutoa

 Jatkan vielä samoista aiheista

Pääasiassa meillä huutavat naakat, vaikka huusin minäkin kyllä tänään ihan vähän. Tässä helteessä ei onneksi jaksa kauan kiukutella. Mieskin leppyi pian sen jälkeen kun oli laastaroinut sormensa. Siis ei meillä aseellista kahakkaa ollut, vaan kyseessä oli kaksi eri asiaa, jotka tosin tapahtuivat saman päivän aikana. Minä riitelin seinäkello-aiheesta ja mies iski vahingossa kynsisakset peukaloonsa varpaankynsiä leikatessaan. Yhteinen harmitus yhdisti: kirkuva naakkalauma.

Pihassa on ainakin sata lintua, jotka paha kyllä ovat rauhoitettuja. Yksi vahtii puun latvassa ja muut lentää lepattavat puusta sähkölangalle, sähkölangalta puuhun, toiseen puuhun, trampoliinin päälle, puuhun edes takaisin. Miestä ne olivat valvottaneet lähes koko viime yön, mutta minä havahduin heidän läsnäoloonsa vasta hetki sitten. Mokomat kiljukaulat. Mikähän mahtaa olla EU:n hyväksymä häätökeino?


Osui päivään iloakin. Käsityö etenee mukavasti eli pian, muutaman päivän päästä pääsen kuvaamaan valmista tyynyä. Posti toi söpön rukousnauhan kiitokseksi linkistä Resteam-lahjatavarakauppaan. Mietin, annanko sen sunnuntain rippilapselle, jonka äidin kanssa juttelin äsken pitkään puhelimessa. Olin ajatellut muistoksi herkkää runokirjaa ja pikkuista stipendiä, mutta eipä posti tuonutkaan lahjakirjaa. Käyttämättömiä, 15-vuotiaalle neidolle sopivia kirjoja ei taida kotona olla. Muistan, miten itse sain rippilahjaksi varmaan lähemmäs kymmenen erilaista hopea-värillinenkivi-riipusta, mutta olen varmaan jaellut nekin kaikki jo eteenpäin. Asiaa pitää miettiä.

Tässä siis jatkoa:

Keksinpä nyt illalla syyn naakkain invaasioon: meillähän alkoi Puistoblues ja vaikka pääkonsertti on vasta huomenna, kuului jo nyt illalla Niemestä aikamoinen "mekkala" meille asti. Paikan päällä se oli varmaan reipasta musisointia, mutta sävyt taisivat hävitä matkalla. Basson jytke kyllä kuului kiitettävästi. Ja luulenpa, että naakat tulivat hyvissä ajoin evakkoon. - Tytär kehui olleensa kaupungilla haistelemassa blues-tunnelmaa ja oli oikein tyytyväinen kuulemaansa ja näkemäänsä. "Mutta eihän me vanhat..."

Ja lisää lintuja. Nämä eivät onneksi huuda.

Vaihdoin ruusupensaan lähikuvaan, kun sellaisen tänään otin (ja huomasin kirvoja joita en kuitenkaan muistanut myrkyttää). Mikähän nuo lehdetkin on nakertanut?

Tämä on mielestäni äärettömän kaunis, kerrottu ja pitkään kukkiva pikkuinen pensas. Sain taimen pari vuotta sitten kälyltä, joka kertoi sen olevan Kotitalousopettajaopiston puutarhaopettaja Perttulan aikanaan jalostama lajike. Virallista nimeä tai sukua en tiedä, en sitäkään miten laajalti tämä on levinnyt. Meille tämä on Anni Perttula. Mieheni on tavannutkin henkilön, minä vain kuullut nimeltä mainittavan moneen kertaan lapsuudessani. - Tämä tällä erää eli jatkokertomus päättyy tähän.