Kesä ja mehiläiset, osa II

Vaikka miten yritimme murhata mehiläisparvea, niin eiväthän ne mitään kuolleet. Eilen ehdotin samaa kuin Anittakin eli ryhtymistä mehiläiskasvattajaksi. Mies tyrmäsi ajatuksen suoralta kädeltä. Kuulemma nyt kun talossa ei enää ole muita kotieläimiä kuin vähän akvaariokaloja, niin mitään uusia lajeja ei oteta. Loppu! Slut!

Mutta nämäpä näyttävät olevan sitkeitä kavereita. Mitä pitemmälle perjantai kului, sitä selvemmältä näytti, että joukkotuhoaseemme ei tehonnut. Noin kello 20 pihakoivu näytti taas tältä:

Juonit mehiläiset kokoontuivat uudestaan parveksi. Viittä minuuttia kuvan ottamisen jälkeen  - hups - heistä ei näy jälkeäkään. En todellakaan tiedä, missä ne tällä hetkellä ovat, toivottavasti päättivät vaihtaa kuntaa. Eilen ne parveilivat rungon toisella laidalla eli tämä on eri kuva kuin eilen ;DDD. Tuon rätin tehtävä oli tukkia onkalon suu sen jälkeen kun mies sateessa lorotti ohjeen mukaan bensaa puuhun. Vaikka vanha froteepyyhe oli likomärkä, ei se kai kuitenkaan asettunut tarpeeksi tiiviisti tai sitten puussa on varauloskäytäviä siellä sun täällä. Varmaan niitä onkin, sillä pihakoivumme on arviolta satavuotias.

Mies väitti tietävänsä, miten mehiläisten tiedotustoiminta pelaa. Tiedustelijat kiertelevät maastossa etsimässä ihania kukkaisniittyjä. Sitten ne palaavat pesälle kertomaan uutisia muille mehiläisille. Tiedottaja alkaa lentää ympyrää. Kollegat tietävät, älkääkä kysykö osaavatko ne laskea vai mistä tietävät, mutta kierrosten lukumäärän perusteella joka tapauksessa tietävät, miten kaukana pesästä se apilapelto tai kukkiva lehmus on. Oikea matkasuunta löytyy siitä, kun tiedustelija kierrostensa päätteeksi lentää ympyrän läpi suoraan kohti oikeaa kohdetta. Nih.

Eilen ukkosti ja tänäänkin näytti uhkaavalta, mutta vielä tähän mennessä ei ole jyrissyt, saati satanut. Vietin laiskaa päivää riippumatossa lueskellen. Ei tällä helteellä oikein mitään muuta jaksa tehdä eikä onneksi ole pakkokaan. Tomaatit ainakin tykkäävät lämpimästä.

Olin keväällä mainoksen uhri. Katselin puutarhaliikkeen esitteestä komeaa miljoonakellon kuvaa ja tilasin kolme tainta. Kuvittelin, että nehän rupeavat tuosta vaan kukkimaan. Nyt ollaan tässä vaiheessa kesää ja kukkia ei toistaiseksi tosiaankaan ole miljoonittain: on sentään nämä kaksi. Toivottavasti tämä kukkii edes myöhään syksyyn... 

Sai olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun tilaan mitään kesäkukkia pieninä taimina.