Sukua ihmettelemässä

Isä puhui eilen äitinsä tädeistä, Pakaleenin ja Blumkvistin tädistä, joista hän on silloin tällöin aikaisemminkin maininnut. Hoksasin yhtäkkiä, että olen melkein kokonaan unohtanut Johanssonin Villen eli isäni toisen isoisän sisarukset. Minä en tietenkään ole tavannut yhtäkään sen polven edustajaa, sillä  Villen sisaruksista vanhin syntyi 1846 ja nuorinkin vuonna 1867.

Niin, isä mainitsi, että vaikka hänen molemmat vaarinsa olivat suomenkielisiä, ottivat alkujaan  ruotsinkieliset emännät. Toinen isoäiti oli Sipoosta ja toinen ilmeisesti Porvoosta, vaikken tälle asialle ole onnistunut vielä löytämään vahvistusta ahkerasta etsimisestä huolimatta. - Isän mukaan emännät saivat luvan opetella puhumaan suomea, sillä talot olivat kielirajalla, mutta suomenkielisellä puolella. Tuskin faijat kuitenkaan ummikkosuomalaisia olivat, sillä ainakin toinen vaari piti kestikievaria ja joutui tekemisiin monenlaisten kyydittävien kanssa. Hän olikin todennut, että venäläisten asiakkaiden kanssa pärjäsi paremmin kuin ruotsalaisten, joiden tapana oli irvistellä kielivirheitä. Venäläiset sen sijaan neuvoivat ja korjasivat ystävällisesti.
 
Hiskistä löytyi helposti 13 sisaruksen parvi torpparinlapsia ja heistä isovaari Wilhelm Juhonpoika jonon alkupuolelta. Ville syntyi tammikuun 10. päivä vuonna 1852 perheen viidentenä lapsena. Yksi pikkuinen Carolina oli jo siihen mennessä kuollut, mutta kuten tapana oli, nimi annettiin myöhemmin syntyvälle uudelle vauvalle. Perheessä oli ainakin kaksi kaksosparia ja kaksosia näytti syntyneen seuraavallekin sukupolvelle. Sitten kai kaksosuus hyppäsi yhden sukupolven yli, mutta suoralta kädeltä tiedän ainakin yhden kaksosparin omista pikkuserkuistani.

Blomqvistin tätikin löytyi, samoin Packalenin täti. Toinen oli se myöhempi Carolina ja toinen Wilhelmina. Kumpikin oli ammatiltaan piika ja nai ilmeisesti saman talon renkipojan, saivat lapsiakin, mutta toistaiseksi en vielä ole ehtinyt tarkemmin selvitellä heidän kohtaloitaan. Yritin jo vähän tavailla kirkonkirjoista kuulutus- ja lastenkirjoja, mutta hidasta on, kun en ole oikein perehtynyt vanhoihin käsialoihin ja rupesi silmiä kirveltämään. Nämä mummini serkut olivat suunnilleen mummin kanssa samaa ikäluokkaa, mutta ainakaan pikaisesti nimet eivät sano minulle yhtikäs mitään. -- Tämä on siitä hauska harrastus, ettei se tule koskaan valmiiksi. Vaikka olen isää jo aikaisemminkin tentannut, niin hän ei ole kovin tarkkaan perillä etäisemmistä sukulaisistaan. Ei tiedä tai ei muista.

Ukkonen jyrisee meren puolella, mutta kaukana.