Kesä ja mehiläiset

Tässä helteessä olisi mukava istua terassilla tai maata lötkötellä riippumatossa kirja mahan päällä. Toistaiseksi voin vain muistella eilistä iltaa, jolloin kuuntelin heinäsirkan siritystä riippumatosta käsin. Mukavaa sinänsä, että korvat vielä suostuivat sen tänäkin kesänä kuulemaan!

Nyt meillä on ollut toisenlaista siritystä: pihassa kokoontui karkuun päässyt mehiläisparvi. Kun kävin parvekkeella kastelemassa kukkia, rupesin kummastelemaan outoja, oranssin värisiä ja hyttystä suurempia otuksia, joita parveili pihassa sankka parvi. Yritin kuvatakin niitä, mutta eiväthän nuo pysyneet niin paljon paikallaan että kuvat olisivat onnistuneet. Mies tunnisti ne heti parveileviksi mehiläisiksi. Myöhemmuin minua valistettiin, että nyt kun lehmukset kukkivat vimmatusti, joutuu kuningataräiti tilanahtauden takia perustamaan uuden pesän eli tuossa sitä ollaan keräämässä uutta parvea ja henkilökuntaa ja etsimässä uutta kotipaikkaa. Liekö häätanssi jo tanssittu?

Vaikka nämä näyttävät ruskeilta, lentäviltä tikuilta, niin tarkemmin tutkittaessa ne ovat vinhasti siipiä heiluttavia mehiläisiä, jotka hetkeä myöhemmin olivat jo koivun rungolla. Kävimme kiireesti ostamassa apteekin ainoan kyypakkauksen, mutta toistaiseksi ketään ei ole vielä pistetty.

Mietimme hetken, mitä tehdä, sillä meillä on tiluksilla aika monta rauhallista paikkaa uudeksi pesäkodiksi emmekä todellakaan kaipaa uusia kotieläimiä. On savupiippuja, vintin yliset eli lepakkoluolamme, aittaa ja vaikka mitä kivoja puunkoloja. Mies soitti ensin ympäristötoimistoon, mutta pääsi kuuntelemaan vain nauhoitettua tiedotetta. Lopulta mies soitti hätänumeroon, joka oli heti ajan tasalla ja lupasi ottaa yhteyttä asiantuntijaan.

Minä ainakaan en välitä saada mehiläisiä kimppuuni, joten pirttipäivä oli tässä helteessä edessä, kaikki ovet ja ikkunat visusti suljettuina. Kun odottelimme soittoa mehiläismieheltä, niin parvi valitsi uudeksi kodikseen tämän nimenomaisen vanhan koivun kolon ja hups - sinne menivät.

Isäntä sitten jutteli moneen otteeseen mehiläismiehen kanssa, joka lopulta antoi tarkat hävitysohjeet. Ilmeisesti koko etelä-Suomen muu mehiläisväki oli kesälomalla eikä tälläkään itsellä ollut tilaa uuden kotieläinparven vastaanottamiseen. Luultavasti parven talteenotto 1 - 2 metriä syvästä ontosta koivusta olisi ollut muutenkin aika haastava tehtävä, varsinkin kun ukonilma oli nousemassa ja rupesi satamaankin.

Ukkonen kiersi taloa joka ilmansuunnasta, mutta ilma ei yhtään vielä raikastunut. Pientä, hiljaista sadetta sopisi tulla vaikka koko yön, mutta ukkosesta ei niin väliä. Isäntä tosin ennusti, että sitä tulemme saamaan, ellei yöllä niin huomenna viimeistään eli tietokone kiinni ja piuhat irti.