Kasvihuonevatut

Kysyttiin edellisissä kommenteissa, onko meidän vadelmat tosiaan kasvihuoneessa. Kyllä vaan ovatkin. Muuta siellä ei enää olekaan ja vattujenkin juuret ovat ulkopuolella. Kyse on vanhasta kasvihuoneesta, jota ei raaskittu purkaa, eikä tietysti ole syytäkään, sillä viime vuosina olen kerännyt sieltä talteen kymmenkunta litraa per kesä puhtaita, isoja, madottomia ja makeita marjoja. Tuota, onko se marja vai epähedelmä? Heh, rikkiviisas lankomies korjasi, kun puhuin mansikoista marjoina.

Se on jo tiedossa, että tämä on sen kasvihuoneen viimeinen kesä. Sen takia ei paljon ole raivattu oven edustaakaan, jonka seikan tunnen eilisen jäljiltä nokkosen polttamissa kintuissani.

Kuumuus ahistaa. Kun työhuoneen lämpötila on 31 astetta, niin epäilemättä ulkona on yhtä paljon. Toinen ahdistuksen aihe oli mummulassa, jossa olimme lähes koko iltapäivän. Ei siellä mitään uusia huolia ollut, mutta vanhoissa murheissakin on ihan tarpeeksi. Tuntuu kuin isä olisi hellittämässä otettaan tai ainakin väsynyt kipuun ja kiukkupussi-emäntäänsä. Luunmurtuma on aina luunmurtuma, oli se missä kohtaa tahansa. Lisäksi vasta tänään isä sai ohjeen, että mitellassa olevaa kättä pitää tai ei pidä käyttää, eikä niitäkään kotisairaanhoitajalta. Kas, olihan kirjalliset ohjeet sairaalasta, mutta latinaksi. Meidän faijalta tuo lääkärilatina ei oikein suju. Kotisairaanhoito käy tavallisesti maanantaisin, mutta ei nyt kun sitä kipeästi olisi tarvittu. Ilmeisesti viestiä oli lähetetty, mutta ei saatu perille.