Sataa, sataa, sarvet kastuu, etana hyppäs Eevan taskuun

Koko päivä on ollut enemmän tai vähemmän sateinen. Välillä lähes myrskysi, mies tiedotti. Ja kuulemma Lapissa satoi lunta. Tyypillistä Suomen suvea.

Minä taisin silloin lyhyen myrskyn aikaan koluta yläkerran kaappeja enkä huomannut mitään. Etsin sopivia taloustavaroita kaupungissamme sattuneen tulipalon uhreille annettavaksi. Jotain löytyikin, pari paistinpannua, muutama muki ja jokunen kulho. Pari käyttämätöntä pyyheliinaakin oli kuin odottamassa uusia käyttäjiä.

Ihmishenget säilyivät, mutta koko omaisuus meni. Talo oli vanha, punainen hirsitalo, jonka ikkunoiden kauniita jouluvaloja ihailin aina ohikulkiessani. Mitään ei jäänyt, äidillekin vain verkkarit ja käsilaukku.Nyt täällä on suorastaan noussut kansanliike, joka kerää tavaraa, vaatteita, astioita, huonekaluja, kodinkoneita ja kuulemma montaa lajia onkin jo tullut riittämiin. Firmat ja yksityiset ihmiset ovat avanneet kätensä ja sydämensä. Viimeksi perheelle tuli pesukone ja kuulemani mukaan eräs firma lahjoitti useita pienkoneita.Mutta on sitten niitäkin, joiden politiikkaan tämmöinen avustus ei kuulu, totesin itse, kun otin yhteyttä, hm. en nyt taida jatkaakaan tästä sen enempää.

Toki vakuutukset olivat olleet kunnossa, mutta ennen niiden rapsahtamista tilille on lapset ruokittava ja perheen elettävä. Asunto onneksi löytyi heti eli kattokin on pään päällä, kertoi ystäväni, joka kävi äsken hakemassa oman osuuteni talkoista. Lehtijutun perusteella perheen koira ainakin säilyi, mutta kissat kai ovat vielä kadoksissa. Koira oli jollain ihmeellisellä tavalla päässyt ulos ja hälytti naapurin. Kun naapuri luuli koiran karanneen ja lähti viemään sitä kotiinsa, niin yllätys olikin ikävä: talo oli liekeissä.

Nyt lähden saunaan. Huomenna on aikainen herätys: lapsenlapsen konfirmaatio. Voi miten siitäkään ei ole kuin hetki, kun pidin pikkuista nyyttiä ensimmäisen kerran sylissäni, puhumattakaan siitä, kun äitinsä oli sylivauva. Aika rientää.