Vuorovedolla mennään

Kauniit päivät jatkuivat. Pienet narsissit ovat avanneet terassilla kukkansa ja ovat kuin pieniä aurinkoja. Tein tänään pienen (siis todella pienen) ajelun Potku-Petellä ensin kompostille, sitten postilaatikolle ja vielä puoliväliin kujasta siinä toivossa, että joku kukkisi matkan varrella. No ei kukkinut, mutta nämä kyllä ilahduttivat.

Kun minä olen rampannut viimeiset seitsemän kuukautta muutaman viikon välein sairaalassa ja labrassa, niin nyt vaihdettiin vuoroa. Mies sai kutsun pieneen toimenpiteeseen ja kutsu tulikin paljon odotettua nopeammin. Tulossa on vanhojen ukkojen vaivan korjaaminen eli eturauhasen höyläys. Ennakkotieto oli, että operaatio on ihan vain pieni, mutta kun tänän tuli sairaalasta papereita, niin ei se taida ihan NIIN pieni ollakaan. Tänään hän kävi labrassa ja maanantaina on mm. tapaaminen anestesialääkärin kanssa. Perjantaina sitten toimenpiteeseen ja ehkä päivän, parin päästä kotiin, sillä tuskin ne ennen maanantaita ketään kotiuttavat. Miehellä on tiedossa muutakin asiaan samaan laitokseen, kuten itsellänikin myöhemmin keväällä.

Labran jälkeen kävimme Kinuskillassa aamiaisella. Kun edellisellä kerralla olimme vähän pettyneitä, päätimme antaa tälle kellokoskelaiselle suosikkipaikalle uuden mahdollisuuden. Kumpikin otimme burgerit, joiden kanssa tuli keko salaattia ja vielä rapeita chipsejä eli tämmöiselle sokeritautiselle ihmiselle ei-varmaankaan-niin-kovin suositeltavaa ruokaa. Oma burgerini oli kanaa, jossa oli mm. ananasta ja ai jee että se oli hyvää! Mies otti perinteisemmän pihvin. Tuli tuntu, että koko lista pitää käydä siellä syömässä, ihanat kakut mukaan lukien. Nyt ostin kaksi palaa, jotka tosin kokematon myyjälikka pakkasi niin, että kakut olivat nurinnistoin, kun ei raukka osannut tehdä laatikkoa niin, että se pysyisi kiinni. Mutta ei se mitään, suklaakakun, jossa oli välissä ainakin puolukkamoussea ja päällä höysteenä kinuskia ja ainakin pähkinöitä, oli tosi namia. Ihme kyllä, sokrut eivät olleet pahasti koholla näiden herkkujen jälkeen. Toisen palan sentään raaskin jättää huomiselle. Kakut ovat mahtavan makuisia, mutten hoksannut kysyä hintaa. Halpoja ne eivät taatusti ole. Toivottavasti muistan ottaa jäljelle jääneestä kuvan huomenna...

Kun ei ole kuvaa kakusta, on kuva kotiaamupalasta. Tässä nuo voileivät anastavat turhan suuren huomion, sillä mielelläni esittelen taustalla olevan salaatin. Siinä on silputtuna yksi avokado, muutama kirsikkatomaatti, valkosipulin kynsiä marinoituna, pala chilipaprikaa ja kurkkua, jos on. Vihreä on itse kasvatettua basilikaa

tai sitruuamelissaa. Kumpikin kasvaa kohisten lampun alla.