sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Hiiri ja minä

Yhdessä hiirulaisen kanssa järjesteltiin kirjahyllyä. Menossa oli keittokirjaosaston kunnostaminen ja sainkin syntymään aika hyvin järjestystä. Kirjat ovat nyt teemoittain, siis vanhat kirjat - hyvät peruskeittokirjat - maakuntaruoat - pohjoismaiset ruoat - italialaiset ruoat - kalaruoat - kasviskeittokirjat ja niin edelleen. Järjestys ei tietenkään ole tämä, sillä hyllyssä on matalampia ja korkeampia välejä ja kuten tunnettua, kirjoillakin on korkeus- ja paksuuseroja. En viitsi laskea kirjamäärää, mutta kun olen suunnilleen -70-luvun alusta lähtienaktiivisesti harrastanut tämän alan kirjojen hankkimista ja vielä työnkin puolesta saanut täydennysta, niin onhan noita.

Hiiri ymmärsi olla hiljaa silloin kun istuin hyllyn edessä, mutta rapina alkoi heti kun siirryin huoneen toiseen laitaan. Olisin varmaan säikähtänytkin, jos se olisi ihan viereen tullut. Kissa olisi nyt paikallaan, mutta turha toivo. Mies ei jostain syystä siedä kissoja ollenkaan ja olen minäkin vähän enemmän koira- kuin kissaihmisiä.

Vaikka me emme kutsu kissoja taloon, niin tästä ne luikahtavat lämmittelemään. Kissanpissalle haisevia mattoja on silloin tällöin rahdattu aitasta suoraan kaatopaikkakuormaan.
Työhuone on melko suuri, sillä tämä on alunperin rakennettu perheen makuuhuoneeksi. Huone on sellainen ällän tai oikeastaan zetan mallinen, jonka ovensuusta on kapea käytävä parvekkeelle ja toinen käytävä muurin vierestä nykyiseen työpisteeseeni, jossa on vierassanky, pöytä ja perällä tietokonepöytä. Plus muutamia kirjahyllyjä, kuinkas muuten.

Nyt kämpässä on myös epälukuisa määrä romulaatikoita ja - kasoja, jotka sisältävät tykötarpeita nukkekotiharrastusta varten. Tavoitteena onkin kirjojen jälkeen siirtyä tämän roinan lajitteluun. Minä varustaudun muutenkin jo kesään, jolloin voit kuvitella minut istumassa parvekkeella näpertelemässä jotain pientä mööpeliä ja pistelemässä ristipistoja. Ainoa haitta on helle ja rankkasade, sillä parvekkeella ei ole kattoa emmekä kumpikaan halua sinne aurinkovarjoa tuulien riepoteltavaksi eikä muutenkaan.

Jos nyt joku keksii haluavansa kerrata saksan taitojaan esimerkiksi lukemalla keittokirjoja, niin luopuisin mielelläni muutamasta.

4 kommenttia:

  1. Jaah! Vai saksankielisiä keittokirjoja! Vau! Siinäpä olisi kokkailevalle saksanystävälle, eli tyttärelle, oiva yllätys. Mitäs ottaisit hintaa, kiinnostaa kyllä! :)

    VastaaPoista
  2. Laitan sähköpostiisi listaa, jotta voit valita. Kunhan postikulut saan, niin olen tyytyväinen.

    VastaaPoista
  3. On aika ajoin hyvä vähän kirjahyllyä järjestellä. Minulla on työhuoneen järjestely edelleen kesken, olen kyllä edistynyt, mutta pitääkö aina lisää tilata askartelumatskuja, juu pitää ;-)

    VastaaPoista
  4. Kiitokset jo näin paketista! Kortti tuli tänään postin mukana, että saadaan hakea, kunhan auto pörähtää pihaan. :)

    Oikein ihanaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!