Piti tulemani mapittamaan papereita ja leikkelemään lehdistä talteen esimerkiksi kivoja käsityöohjeita. Tässä sitä silti istutaan. Tosin istumapaikka olisi sama, vaikka kädessä olisikin sakset. Näin yöllä on jotenkin mukava tehdä näitä järjestelyhommia.
Aikaisemmin istuimme miehen kanssa lukemassa. Minä sai loppuun Lasse Lehtisen uusimman,"Onni suosii rohkeaa" - kirjaan, joka siis kertoo 70-luvun rakennusliikkeiden meiningistä, faktaa ja fiktiota sekoitellen. Vaikken ole koskaan alalla ollutkaan, voin hyvin kuvitella tarua ihmeellisempien seikkailujen, matkojen ja maasutuksen yms. olleen sen ajan maan tapa. Samasta asiasta sai lukea tuoreempaa juttua päivän lehdestä, jossa kuvailtiin espoolaista meininkiä. Maan tapa kai sielläkin.
Hain vastapainoa yhdestä divarista ajat sitten hankkimastani kirjasta, nimeltä Kalkki-Petteri. Kyse on siis edesmenneen Lohjan Kalkkitehtaan patruunasta n. 1965 kirjoitettu kirja. Se kiinnostaa siksi, kun itsekin olen ollut lyhyen aikaa saman firman palveluksessa. Petter Forsströmistä oli kyllä jo silloin aika jättänyt. - Kirja on tylsä kuin mikä, mutta ehkä se vielä tästä paranee, tosin harppomalla pääsin jo puoliväliin. Patruunan elämä ei ollut tylsä, päinvastoin, mutta kirja pitkäveteinen ja kirjoitettu 60-luvun ekstrakoukeroiseen tyyliin.
Nyt lopetan ja jatkan huomenna. Tässä välillä nimittäin sähköt katkesivat ja oli pakko vain tulla katsomaan, hävisikö tekstini tai jotain vielä korvaamattomampaa. Kaikki tallessa, hyvää yötä!
Sunnuntai-illan lyhyt tervehdys! Vielä täälläkin henki pihisee, vaikken ole paljon blogia päivittänytkään. Mukavaa talviviikkoa sinne!
VastaaPoista