torstai 6. tammikuuta 2011

Loppiaista

Harmaatakin harmaampi on tämä loppiaispäivä. En aio pitää kiirettä jouluvalojen ja muiden joulutavaroiden korjaamisessa varastoon. Kynttilöitä ja ikkunavaloja poltetaan meillä vielä täysillä. Nautitaan nyt, kun voidaan valoista nauttia! Nuuttiin on vielä viikko aikaa ja silloin alkaa varmaan jo päiväkin olla niin paljon pitempi, ettei enää kaipaa ikkunavaloja.

Pakkaset ovat tiessään ja katolla lunta enemmäin kuin viime vuonna tähän aikaan. Vielä viime talvena isäntä oli sitä mieltä, että katto on kestänyt sata vuotta ja kestää edelleen. Eilen hän jo puhui jotain katon puhdistamisesta, muttei onneksi sentään itse aio sinne kiivetä. Nyt kun pakkanen on lauhtumassa, alkaa lumikuorman painokin kasvaa. Toivottavasti edes osa hurahtaisi omia aikojaan alas ennen kuin sattuu mitään haaveria.

Tämä kuva on otettu viime talvena, tosin vähän myöhemmin kuin loppiaisena. Tänä vuonna en ole vielä niin eksoottista näkyä kuin oman talon katonharjaa kuvannutkaan...


Loppiaisruoaksi päätimme tehdä Kukkoa punaviinissä eli broilerin rintapaloja, herkkusieniä ja pekonia, sipulia ja valkosipulia ynnä timjamia haudutetaan punaviinissä ja kanaliemessä. Nam-nam. Muistan vieläkin sen ihanan tuoksun, kun aikanaan nuorena likkana ravintolaharjoittelijana pääsin paikalle, kun keittiömestari raotti vähän padan kantta ja sain haistella samaisen ruokalajin ihania aromeja. Ei puhettakaan, että sitä olisi saanut maistaa. Liemessä oli myös vähän madeiraa, mutta mies arveli, että tulemme toimeen ilman sitä ja entisenä alan miehenä tuumasi myös, että tuskin mestari sitä madeiraa kastikkeeseen meni tuhlaamaan...

Eilen meillä oli helppo kalapäivä: graavilohta, silliä ja lohisalaattia keitettyjen perunoiden kanssa. Pienet snapsitkin otettiin. Pottuja keitän myös tänä iltana tuon pataruoan kaveriksi.

Mukavaa loppiaisiltapäivää ja -iltaa!

6 kommenttia:

  1. Hhhmmm, ihanat Gourmet ateriat teillä, keittiösi tuoksut tulvahtivat meille asti hhmmmm.

    Meidän täytyy mennä Männikön katto puhdistamaan lumesta, kun on hupakate ei voi luottaa että paino kestää. Teillä varmaan tukevampi katto ;)

    VastaaPoista
  2. Aijai, pitäisi päästä teille joskus syömään! :) Meillä jouluvalot palavat ilman muuta kynttilänpäivään eli helmikuun alkuun asti, auttavat tämän kauheimman talvisydämen yli. Silloin on jo toivo keväästä.

    VastaaPoista
  3. Juu, ei irroteta jouluvaloista vielä; kyllä minä annan sen elävän puun sisällä olla, ehkä siihen 13. päivään, tai sitten johonkin muuhun...
    Kyntteliköt kerään yleensä pois vasta sitten, kun kevättalven aurinko alkaa kunnolla paistaa, eikä valoja enää tarvitse. Vielä ne ovat mukava lisä, kun isäntä ja toiseksi vanhin poika lähtevät arkisin maailmalle jo ennen seitsemää (isäntä töihin ja poika lukioon). Täällä kun ei ulkonakaan edes katuvaloja ole, tähdet ja kuu vain :).

    VastaaPoista
  4. Kukko viinissä kuullosta hyvältä. Madeiraakin siihen voisi lorauttaa lusikallisen. Kokkihan sitä madeiraa joutuu maisteleen vähän väliä, ettei pilaannu kesken ruuanlaiton. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!