Ei mitään merkillistä

Tavallinen, harmaa syyspäivä. Ensi viikolla on vielä pimeämpää, kun on siirrytty talviaikaan. Pöh. Syyslomalaisella on viimeinen lomapäivänsä ja sen takia tämä kuva alkuviikolta. Viikon ohjelmassa oli mummulakäynnin lisäksi kuulemma ainakin elokuvia ja parturia.

Tai no, onhan tässä tavanomaisuudesta poikkeavaakin ollut eli se, että sain täsmällisen sairaala-ajan. Kellonaikaa vielä kertaalleen muutettiinkin siltä varalta, että lääkäri otattaaa aamulla keuhkokuvan. Onneksi ei sentään kukonlaulun aikaan tarvitse lähteä, vaikka mies vähän nyrpistelikin uudelle ajalle. Hän vaihdatti varmuuden vuoksi jo talvirenkaat, kun ei näistä loppusyksyn keleistä koskaan tiedä etukäteen.

Sain jo aikaisemmin tarkat kirjalliset ohjeet lääkkeistä ym., mutta tuntuu kuin tänään olisi melkein puolivahingossa tullut uusia ohjeita. Aamutossut ja korujen jättö kotiin olisi hyvin voinut olla kirjallisissakin ohjeissa, vaan ei ollut. Tossuja en olisi hoksannutkaan itse, kun en alvariinsa ole sairaalassa hypännyt ja toivon pääseväni saman tien takaisin kotiin. Lääkkeistä tuli kirjallisesti yhdet ohjeet, mutta niitä on nyt täsmennetty jo kahteen kertaan. Lopputulos on se, että saan ottaa aamulla vain yhden pillerin. Mies toi kaupasta pyytämäni lankakerän. Kudin ei koskaan ole pahaksi kun ei tiedä, kauanko joudun odottelemaan. Harmillinen saranakohta: Sukkasatoon eivät sukat enää ehdi ja lapastelu alkaa vasta tiistaina.

Isot divariostokseni tulivat tänään. Laatikossa oli erilaista kulttuuri- ja muutakin historiaa, pari lottamuistelmaa, runoutta ja tuoreempaa naistutkimusta, mutta sokerina pohjalla muutama 50-luvun Kotiliesi ja sidottu vuosikerta Hopeapeilejä. Näiden avulla aion orientoitua ja palauttaa mieleeni 50-lukua. Nopealla selauksella Kotiliedestä löytyi ainakin ajan mukainen keittiösuunnitelma ja kaipaamani hetekan kuva. Hetekaa ei ilmeisesti tarvinnut sodan jälkeisessä Suomessa mainostaa, vaan kauppa kävi muutenkin. Hopeapeileihin en vielä ehtinyt tutustua, mutta muistaakseni niissä on enemmän muotia ja kauneudenhoitoa. Ja tietysti kuninkaallisia. Kumpikin lehti kuului saumattomasti lapsuuteni lukemistoon. Kolmas lehti oli Suomen Kuvalehti, joita oli vintillä isot pinot. Sitä en muista, tilattiinko sitä siihen aikaan meille, mutta ainakin vintillä kävin ahkerasti lukemassa vanhoista, kai 30-luvun lehdistä sarjakuvia. Junnu ja Alli olivat kova sana!

Tästä ajatus kulkee kolmanteen, tai siis neljänteen lehteen. Se oli meillä kielletty lukemisto, en tiedä mistä syystä. Minäpä kävin lukemassa sitä naapurin Leenalla. Tex Willer!