Sataa ja paistaa

Luvattu myrskytuuli on puhallellut täällä vielä tänäänkin aika rajusti, vaikkei onneksi ole vienyt sähköjä eikä lennätellyt pihakalusteita. Se tuntuu aika puuskittaiselta. On kai uskottava, että enää ei tarkene paljain kintuin eikä tehdä käsitöitä terassilla. Aurinkokin paistoi päivällä, mutta satoi myös eli kuten äiti aina ennen sanoi: silloin taivaassa on häät.

Sain kuin sainkin tämän vuoden komeimman (ja ensimmäisen) sateenkaareni kuvattua. Tai siis sateenkaaret. Jotenkin niitä ei aikaisemmin ole osunut kamerani linssiin eikä omiinikaan.

Kuva on otettu auton ikkunasta. Kun hiljaisella kylätiellä ei ollut liikennettä, niin mies pysäytti auton kuvaamisen ajaksi. Pokkarini akku oli loppumaisillaan ja sen takia kuvissa ei loista se upean värinen sateenkaari, jota saimme ihailla.

Tähänkin päivään tuli oma murheensa. Käly soitti aamulla ja kertoi äitinsä päässeen pois vaivoistaan  tuskallisen viimeisen viikon jälkeen. Hänellä oli sama sairaus kuin minun äidilläni, joten nyt ehkä tuli esimakua siitä, mikä meillä muillakin on vastassa. Veimme kukat, kimpun tulipunaisia ruusuja, halausten kera ja päätimme, että isää ei tästä valisteta ennen kuin hän tulee kotiin. Kälyn äiti vietti viimeisen vuoden hoitokodissa ja niin oli kiire, kertoi veljeni, että kun anoppi kuoli illalla, niin jo seuraavana aamuna joku topakka virkailija soitti ja tivasi, milloin henkilökohtaiset huonekalut käydään hakemassa pois. Uusi asukas tietysti oli jo jonon päässä odottamassa, mutta voisi omaisia ja vainajaakin hivenen kunnioittaa, edes yhden päivän verran. - En ole tietääkseni koskaan tavannut kälyni äitiä enkä häntä siten osaa murehtiakaan. Suren yhdessä näiden itselleni rakkaiden ihmisten kanssa.

Kävimme tänään myös katsomassa meidän äitiä. Tämä nukkui niin sikeästi, ettei pienellä nykimisellä herännyt enkä oikeastaan raaskinut herättääkään. Silitin hetken poskea ja kättä. Sen verran äiti havahtui, että tarttui käteeni. Henkilökuntaa ei näkynyt mailla ei halmeilla, mutta pyörätuoli oli ovipielessä, mistä päätellen äiti oli väsynyt siinä istuttuaan. Tai lääkityksen vaikutuksesta? Juttelin puhelimessa isän kanssa ja hän tuntuu virkistyneen kuntoutuksessa. Nyt on käyty silmä- ja muutkin lääkärit, reseptit uusittu ja keuhkotkin kuvattu. Kaiken pitäisi olla niin kunnossa kuin nyt vaimoaan murehtivalla, lonkkasärkyisellä sotainvalidilla voi olla muutamaa kuukautta ennen kuin täyttää 90 vuotta.

Voin näin ollen raportoida, että on tässä päivässä ollut paljon hyvääkin. Uuden kinnasparin ensimmäinen yksilö valmistuu hetken päästä. Luin loppuun todella upean kirjan (Julie Orringerin Näkymätön silta). Keittiöremontti lähestyy. Kaveri keittiökaappien asennusfirmasta kävi katsomassa tulevaa kohdettaan ja teki uutterasti muistiinpanoja. Se on sitten loka-marraskuun vaihde, kun pitäisi tapahtua. Eteisessä nököttää jo 10 muuttolaatikkoa odottamassa kaappien tyhjennystä. Viikonloppuna tai huomenna ei ole mitään erityistä ohjelmaa, ellei sitten kaiveta loppuja paria perunaa maasta. Unohtuivat mokomat sinne.