Ällistyksen kummastusta

Käyn aika usein katsomassa laatutavara.com in sivuilla varsinkin keramiikkatarjontaa ja silloin tällöin jokunen seinälautanen tai pieni figuriini on sieltä löytänytkin tiensä "kokoelmiini". Ei kuitenkaan koskaan mitään tämän kaltaista.

Eilen huomasin myyntiin tulleen tämän Papukaija-kannun, jonka kuva on tietsikkani Picasassa oikein päin ja täällä näemmä kyljellään.

Kannusta pyydettiin huimat 980 euroa ja jo tänään oli kauppa käynyt! Tiedän kyllä, että tämä on yksi Arabian suosituimpia ja kalleimpia vanhoja maitokannuja, mutta en sentään tonnia maksaisi yhdestä kaatimesta. Vaikka toisaalta, maksetaanhan sarjatuotannossa olevista, ties mistä maasta tulevista Muumi-mukeistakin huikeita hintoja.

Kannu on ihana. Meilläkin kotona oli tämä sama kannu ja se toimitti ehdottomasti vain piimäkannun virkaa. Maito oli pöydässä yleensä Pekka-nimisessä kannussa. Se oli sitä aikaa, jolloin maitoa ei tuotu pahvipurkissa pöytään. Meillä tosin ei ollut pahvipurkkejakaan, sillä maito lypsettiin omista lehmistä.

Mies muisteli tässä yhtenä päivänä, miten hänen virkansa pikkupoikana oli hakea naapuritalosta maito joka ilta. Kannut oli laitettu valmiiksi navetan vieressä olevan aitan rappusille ja siitä jokainen maitotinkiläinen haki omansa. Tyhjä kannu jätettiin samaan paikkaan odottamaan seuraavaa päivää. Mies oli tietysti liikkeellä polkupyörällä ja joskus matkalla kävi hassusti. Tie oli kärrytie, jossa oli syvät urat kärrynpyörien kohdalla ja kolmas keskellä hevosen kavioista. Ei tarvinnut paljonkaan lipsahtaa sivuun, kun pyörä oli nurin ja maito maassa. Taloa pitäneet neidit olivat kilttejä tätejä ja mittasivat uuden maidon, kun pikkupoika tuli itkua vääntäen takaisin navetalle. Myöhemmin taloon tuli nuori miniä ja siihen loppuivat kuulemma tinkimaidot.