Sunnuntaita!

Rauhallinen viikonloppu on menossa. Meinasin jo kirjoittaa, että ei ole tapahtunut mitään kummempaa, mutta onhan sitä tällekin päivälle ihmeteltävää. Isä soitti jo aamupäivällä ja kertoi heränneensä silmä mustana, siis mustana kuin Panda-karhulla. Onneksi puhe kulki normaalisti eikä kuulemma mitään outoja tuntemuksiakaan ole. Kaunialassa on hoitajat aina paikalla ja huomenna on kotiutuspäivä ja -tarkastus, joten olen luottavaiselle mielellä. Silti muistutin, että menee heti hoitajan puheille, jos jotain oireita tulee ja huomauttaa viimeistään aamulla silmästä.

Kärpässieni on viime kuun kuvaussatoa omasta pihasta. Nyt en ole käynyt katsomassa, mitä sille kuuluu vai ovatko pihan kaikki sienet jo entisiä. Osa ainakin on kelvannut oravien ruoaksi, osa on ilman muuta mädäntynyt. Syksy on, ei tälle mitään mahda. Myrskytuuli pudotti melkein kaikki  hevoskastanjan lehdet maahan, vaahterassa ja tammissa lehdet pysyvät sitkeämmin. Nytkin aurinko paistaa ihanasti, mutta kymmenessä asteessa ei taida tarjeta tehdä käsitöitä. Aamulla mittari näytti kahta plus-astetta.

Ihmisten ruokaa, ja hyvää onkin, on meillä eilen tekemäni kaalipata. Otetaan 600 g jauhelihaa ja ruskistetaan se kevyesti. Pannaan pataan. Lisätään ruskistumaan 3-4 silputtua sipulia ja muutama valkosipulin kynsi ja kaadetaan nekin pataan, samoin yksi pilkottu kaalinpää. Mausteeksi suolaa ja mustapippuria (ja eiliseltä jääneet pastan kanssa tarjotun tomaattikastikkeen rippeet). Kaupassa oli ollut vain hötöä litteää käärylekaalia, mutta sekin ajoi asiansa ja täytti padan juuri sopivasti. Vettä lirautin puolen desin verran ja annoin padan hautua muutamia tunteja, ehkä neljä. Loppuvaiheessa pilkoin mukaan vahvasti maustettuja makkaroita. Pataa syödään vielä tänäänkin.

Mies harjoittelee soittoläksyään. Hän ei sentään kokonaan lopettanut soittamista, ainakaan vielä, vaikka läheltä piti. Vieläkään en ole varma, mitä tapahtuu. Koko viikko ainakin on mennyt ketuille.

Minä olen tehnyt kaksi paria kintaita, jotka on jo toimitettu lämmittämään lapsen ja mummin murun palelevia sormia. Nyt on menossa sukkapari, mutta tuskinpa se enää ehtii tämän viikon sukkasatoon.