Opetus: älä lähetä miestä sisustuskauppaan

Eilisestä postauksesta: kiitos tosi paljon viesteistänne. Tuntuu hyvältä huomata, ettei ole asiassa yksin eikä ehkä ihan väärässäkään. Samaa sanoi mieskin, joka ehti jo saada valtavan paljon sympatiaa asiaa tuntevilta kollegoiltaan. Nyt hän pisti kännykän kiinni muutamaksi päiväksi. Vielä ei ole tapahtunut mitään, mutta tapahtuu kyllä ja jotain ehkä jo muutaman päivän päästä. Vaikka eipä se asiaa miksikään muuta. Tie on poikki ja sillä sipuli, tuli millainen vastaus tahansa. Ilmassa leijuu sana oikeusmurha. Palaan asiaan.

Tänään on satanut koko päivän eli pirttipäivä. Kudoin vaihteeksi tumppua eli yhden kinnasparin Vaakalle, pariksi lauantaina valmistuneille sukille. Sitten vastasin yhteen markkinointikyselyyn, tutkin vähän yhdistysrekisteriä ja seuraavaksi etsin netistä ajo-ohjeet Kaunialaan. Ajattelimme käväistä siellä huomenna isää katsomassa, mikäli se hänelle sopii.

Tulin siihen tulokseen, että lupaamaani neljättä arvontapalkintoa eli pellavaista tablettia ei talosta löydy. Varmaan se on mennyt vahingossa lehtien välissä lehtiroskikseen. Niinpä lähetin miehen kauppareissulla samaan liikkeeseen, josta ne aikanaan keväällä ostin, jos vaikka saisin vielä yhden kappaleen. Ei näemmä pidä lähettää miestä sisustusliikkeeseen, tai kuten hän sanoi: kemikalikauppaan terveyssideostoksille. Myyjätär oli seissyt tyyriin näköisenä tiskin taakse juurtuneena ja tokaissut, ettei meillä sellaisia ole eikä ole koskaan ollutkaan. Ei auttanut, vaikka mies tiesi valmistajan nimen ja sen, että on ainakin keväällä kyllä ollut. Valitettavasti olen niin mitätön asiakas, ettei tänään alkanut ostoboikotti pure kauppaliikkeeseen. Tämä kokemus ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö joku muu liike palvelisi vaikka miten hyvin ikääntyneitä miesasiakkaitakin. - Nyt täytyy ottaa käyttöön suunnitelma B nimittäin sen palkinnon suhteen.

Ai niin, hyvää uutta viikkoa!