Tehtävä suoritettu

Sain tunnustuksen ja tehtävän Hellällä palavalla sydämellä -blogin monivuotiselta blogiystävä Obeesialta. Tunnustuksen vastaanottaminen edellyttää, että kirjoitan tänne kahdeksan itseäni koskevaa asiaa, joista en vielä ole blogissani kertonut. Minä olen varmaan lörpötellyt pitkin ja poikin kaikki asiani täällä blogimaailmassa kuluneiden vuosien aikaan niin moneen kertaan, etten keksi mitään uutta. Yrittää täytyy.

1) En ole uskaltanut vielä kertaakaan tarttua meidän uuden auton rattiin. Ajatuskin hirvittää juuri tällä hetkellä.

2) Olen ihan vilpittömästi hyvä ystävä yli 30 vuotta sitten ex-mieheksi muuttuneen aviomiehen ja hänen nykyisen perheensä kanssa. Tapaamme noin kerran, pari vuodessa yhteisen tyttären ja hänen poikansa luona.

3) Löysin yllättäen uuden "seitsemännen serkun", kun eräs tuikituntematon henkilö tiedusteli, tiedänkö mitään hänen esi-vanhemmistaan. Jo pienellä penkomisella löysin ainakin kolme linkkiä, joista vanhin oli yhteinen isonvihan aikaan elänyt esi-isä ja -äiti.

4) Miestäni ja minua yhdistää lähes sanasta sanaan samanlainen lausahdus, jolla meidät kummatkin on erotettu, minut rakkaasta työstä ja mies rakkaasta harrastuksesta. "Tulevaisuuden tuloskehityksen jarru", sanottiin minulle.

5) Suuri, salainen unelmani on kirjoittaa kirja. Aihe ja ajatukset ovat vielä vähän kesken pienessä päässäni. Jos ne olisivatkin kirkkaat kuin kristalli, olisi kirja jo vähintäänkin tekeillä, ellei jo vuoden myyntisensaationa kirjakaupoissa...

6) Rupean pikapuoliin tekemään uutta nukkekotia, rintamamiestaloa, joka on Nukkekotiyhdistyksen juhlavuoden talo. Saan joka ilta hyvin unenpäästä kiinni, kun rupean suunnittelemaan sen kalustusta.

7) Harkitsin aikanaan historian opintoja, mutten uskaltanut pyrkiä yliopistoon.

8) Teen helposti impulssiostoksia nettidivareista, huutonetistä ja laatutavaraa.comista. Kirpputoreja en oikein osaa.

Heitän haasteen eteenpäin: Aili-mummo, Romylyylin Riitta-Sinikka, Hippokampustaja ja Ilo elää -blogin Sesse, ottakaapa koppi!

Tämmöisen pienen suihkulähteen kuvasin tänään Kaunialan aulassa. En tiedä, kutsutaanko paikkaa enää sotavammasairaalaksi, mutta sellaiseksi se aikanaan ainakin on perustettu. Nyt omistaja on kaiketi Vantaan kaupunki, joten kuntoutuksessa on muitakin kuin sotaveteraaneja. Olimme tervehtimässä isääni. Jännitimme etukäteen vähän ajomatkaa, mutta emme eksyneet ja vain kerran meinasimme ajaa yhden taksin kylkeen. Sivupeilit eivät kerta kaikkiaan näyttäneet takavasemmalta kiitävää autoa. Suojelusenkeli oli kiitettävän valppaana.

Kaunialasta ajoimme suoraan äitiä tervehtimään. Hänet oli nyt siirretty toiselle osastolle tai soluiksi kai niitä sanotaan silloin kun kahdesta osastosta tehdään yksi. Kämpät, potilaat ja ehkä henkilökuntakin on ennallaan. Hoitaja sanoi, että äitiä hoidetaan petiin. Huonekin on ikävä, virikkeetön yhden hengen huone. Naapurihuoneesta tosin kuului kamalaa karjuntaa. Äiti tarrasi käteeni ja yritti päästä pois petistä enkä edelleenkään tiedä, tunsiko hän vaiko ei. Silittelin häntä ja syötin pari suklaapalaa, mutta sitten oli pakko lähteä. Kukaan ei kuulemma ole käynyt vierailulla. Sen tiedän, ainakin veljeni oli eilen käynyt, mutta eipä sitä niin vanhoja asioita voi muistaa, kun pää on kuin pitsiverhoa. En enää tänään jaksanut mennä uudestaan henkilökuntaa haastattelemaan hoidosta, vaan lähdimme uupuneina ajamaan ruokakaupan kautta kotiin. Matkalla alkoivat ensimmäiset oireet migreenistä. Muutama särkylääke ja tukevat metvursti-voileivät helpottivat ainakin fyysistä oloa.

Nyt parhaillaan on käsitykseni mukaan mieheni asia jonkin lajin käsittelyssä. Hän laittoi jo eilen kännykän kiinni ja avaa sen aikaisintaan huomenna, mutta informoi asiasta yhdistyksen johtohenkilöä. Minä puolestani etsin tekstejä mm. yhdistyksestä erottamisesta. Sepä onkin vaikea operaatio eikä suju ilman todella päteviä tai ainakin asiallisia syitä ja tiettyjä muotoseikkoja noudattamalla. Pelkät kapellimestarin valtuudet eivät riitä yhdistyksestä erottamiseen, mutta tämähän välttelikin sitä sanaa. Kielsi vain jyrkästi tulon soittokunnan harjoituksiin. Mutta kun ry on sama kuin soittokunta, niin niitä ei voi asiallisesti erottaa toisistaan, ellei rupea pykälien kanssa kikkailemaan. Tässä tapauksessa asiaa varmasti mutkistaa tai oikaisee, miten vain, tuo kansalaisopiston kurssikuvio. Saa nähdä, miten piiri pieni pyörii.